Tänään oli taas sellanen päivä kun muistin oikeesti arvostaa sitä että saan olla kotona lasten kanssa kun haluan. Tosin ei mulla ole ees työpaikkaa mihin olisin palaamassa, mutta töitä en rupee vielä ettimäänkään.
Mä rakastan tätä vapautta, kiireettömyyttä ja huolettomuutta, vaikka samaan aikaan tää on kaikkee muuta kun vapautta, kiireettömyyttä ja huolettomuutta.
Kotona oleminen ja työssä käyminen on kaks aivan erimaailmaa, eri vaatimuksineen. Joskus sitten töihin tai kouluun mentyäni tiedän jo nyt kaipaavani hirveesti aamuja jollon saa jäädä makoileen sänkyyn lasten kanssa ja vaikka heilua koko päivän kotona yökkäri päällä jos ei huvittakkaan lähtee mihinkään. Nyt se että makoillaan puoli tuntia ja tehään rauhassa aamuhommat jos siltä tuntuu, ei oo haitaks kellekkään. Myöhästytään esim. temppuradalta mutta hyvin ehtii mukaan puoli tuntia myöhässäkin, työelämässä ollessa puolen tunnin myöhästyminen ei ookkaan niin ok.
Joskus on päiviä että oon kateellinen miehelle joka on saanu viettää 8h päivästä töissä, pois tästä kaikesta härdellistä, itkusta ja uhmasta. Silti sisimmässäni tiedän että rooleja en vaihtais mistään hinnasta. Se että saan ite nähä lapsien kasvu- ja kehitysvaiheet, olla niitten kanssa kotona muodostaen kaikille mieluisat päivät ja se että saan olla heittämättä niitä kylmään päiväkoti maailmaan on kaiken kiukun ja hermojen menetyksen arvosta. Se että kotihoidon tuesta ei käteen jää senttiäkään ylimäärästä, ennemminkin miinuksen puolelle paukkuu, ei oo myöskään mulle riittävä syy lähtee pois kotoo lasten luota.
Nyt kun miettii Pimua, mua oikein hirvittää että sen ikänen reppana pitäis viedä äitiysloman loputtua päiväkotiin. Riistää pois maailman turvallisimmilta ja tutuimmilta hoitajilta, vaikee uskoo että se ei lapseen mitenkään vaikuttais.
Kaikille ei monen vuoden kotona oleminen sovi. Ei se mullekkaan pelkästään sovi, vastapainoks tarvin omaa-aikaa. Omaksi ajaks riittää kahvittelu iltasella kavereiden kanssa, shoppailu reissu iltapäivällä kavereitten kanssa, salilla/lenkillä käynti yms. Töihin mulla ei oo mitään kiirettä sillä syyllä etten jaksais olla vaan kotona.
Tätä ihanaa ja tavattoman arvokasta lapsuusaikaa ei saa enää ikinä takasin, minä ainakin yritän muistaa nauttia joka hetkestä täysillä <3
Täällä toinen Onnellinen kotiäiti! :)
VastaaPoistaOlen kiitollinen, kun on mahdollisuus jäädä kotio lasten kanssa, vaikka tämä tekeekin välillä todella tiukkaa (rahallisesti). Kotihoidontuki on kyllä niin älyttömän pieni. :/
:)
PoistaJuu sepä se, tuntuu ihmeelliseltä kuina vähän rahallisesti arvostetaan kotiäitejä :/
Kyllä minunkin mielestäni kotihoidontuki saisi olla isompi. Itse ilmoittaudun työttömäksi työnhakijaksi nyt tässä kuussa, kun vanhempainvapaa loppuu. Töistä ei kyllä ole tietoakaan, puolen vuoden aikana kun olen seurannut, ei ole ollut yhtään paikkaa avoinna. Ja valitettavasti myös se vaikeuttaa töiden saamista, kun on pieni lapsi kotona. Hieman ärsyttää tällainen epätietoisuus siitä, milloin joutuu laittamaan pojan hoitoon, mutta näillä mennään. Meillä ei olisi varaa olla pelkällä kotihoidontuella, seuraavan lapsen kohdalla varmaan säästöjäkin on paremmin, kun ei tarvitse kaikkea vauvalle hankkia.
VastaaPoistaMutta siis, ihania on nämä rauhaisat päivät kotona! :) Ja että saa täyttää viikkoa kerhoilla sun muilla ei pakollisilla toiminnoilla. :)
Mä oon funtsinu että oon huhtikuuhun saakka khtuella, sit kun pimu täyttää vuoden niin ilmottaudun työttömäks jotta saan liitosta rahaa..
PoistaMä oon taas miettiny miten ihmeessä sitä onkin pärjänny kun esikoinen kohalla oli khtuella siihen saakka kun J oli 1v10kk, en siis ilmottautunu ees työttömäks. Nyt koitan aatella että jotenkin kait sitä pärjää tän 3kk pienellä rahalla.
Todellakin, tykkään kans kun on menoo mutta ei pakollista menoo vaan saa ite fiiliksen mukaan kattoo tuleeko mentyä vai ei :)
Ihana kirjotus!!! Mä oon niin samaa mieltä! Haluaisin olla kotona mut rahatilanne ei anna mahollisuutta. Teen ainoastaan 5h ja pikkumies saa olla isin kans kotona iltapäivät. Mutta kotona paras!
VastaaPoistaSulla on kyllä kans kiva tilanne mun mielestä, kun lasta ei oo tarvinu viedä päiväkotiin ja teet itekkin sen verran lyhkästä päivää että jää reilusti aikaa olla lapsenkin kanssa :)
PoistaItse olen onnellinen kun alkoi tulla kotihoidontuki - molemmilla kerroille. Ne muutamatkin eurot jotka saa enemmän kuin minimiäitiyspäivärahasta, on tarpeen. :)
VastaaPoistaJa joo, tuo kun aamulla ei ole kiire minnekään (paitsi pyllynpesulle, aamupalalle, jne ennen kuin lapset menettää hermonsa löhöilevään äitiin - eivät siis ole tulleet meihin vanhempiin tässä asiassa) on kyllä mukavaa. joskin viime aikoina on sellaisetkin aamut olleet vähissä.
Silti esim. hiukan harmittaa katsoa naapureita, jossa saman ikäiset lapset, vanhemmat menee seitsemäksi töihin ja tulee illalla, lapset kuudelta iltapalalle ja nukkumaan. Ei siinä kyllä hirveästo ennätä lasten kanssa aikaa viettää :( Joten olen onnellinen, että meillä nyt on varaa olla näin. Vaikkakin listat puuttuu ja olis yhtä sun toista tarpeellista hankittavana. Mutta ei nyt periaatteessa mitään mitä ilman ei pärjättäis.
Täällä kun ei oo kuntalisää, niin kotihoidon tuki on pienempi kun minimi ä-rahakaan on :/
PoistaSellasissa perheissä mun käy välillä jopa lapsia hieman sääliks, toki ymmärrän että tilanteet on jokaisella eri mutta kyllähän ne lapset vanhempien aikaa päivässä tarvii eikä vaan hoitajien .
No meillä kun on sen verran pienet tulo, että saadaan se tuloista riippuvainen hoitolisä, niin silläkin tulee jo se minimipäivärahan summa. Toki täällä saa 6kk ajan myös 100e/kk kuntalisää, että plussaa se sekin. :)
PoistaHyvä postaus :)
VastaaPoistaItsellä on tilanne, että on pakko mennä takaisin töihin, kun tolla kh:n tuella ei elä ja mies tekee provikka palkalla töitä niin ei ole mitkään säännölliset tulot.
Vielä ei ainakaan harmita laittaa poikaa päiväkotiin ja uskon ainakin, että jaksan paremmin ku olen saanut olla päivän töissä....
Itseasiassa meillä kun esikoinen meni päiväkotiin 1v10kk iässä, joskus 2 vuoden jälkeen sillä alko uhmaikä niin mun mielestä oli helpompaa käydä töissä kun olla kotona kaiket päivät. Helppous ja halu oli kyllä eriasia, en olis siltikään halunnu olla päiviä töissä mutta tosiaan helpompaa se mun mielestä oli :)
PoistaIhanaa, että nautit kotona olosta! Miulla on useampi tuttu jota tämä homma on ahdistanut liikaa ja lapsi on lähtenyt hoitoon viimeistään yksivuotiaana, kun äidistä on tuntunut, että seinät kaatuvat päälle. Me ihmiset ollaan niin erilaisia.
VastaaPoistaTajusin tätä kirjoittaessani, että miulla alkaa huomenna hoitovapaa (nyt olen vuosilomalla). Iik, onneksi mies lopetti opiskelut vasta vuosi sitten niin ollaan ehkä aika tottuneita pennin venytykeen. :D
Mulla on muutama tuttu kanssa ketkä on sanonu ettei pää kestä olla kotona/kaipaa töhin jne :) ja eihän asiaan ookkaan yhtä oikeeta ratkasua, ite tuntuu vaan niin hurjalta että oikeesti tollasia 9kk ikäsiäkin on jo päiväkodeissa :)
Poista