Ulkovaatteet vaihtoon.

Joskus täällä esittelin jo Pimulle hankitun Molon haalarin kevääks. Erittäin suurella haikeudella se lähti uuteen kotiin. Ne on kapeille lapsille, meiän Pimusta ei kapeeta saa millään ja haalari oli ihan liian kittana ainakin mun makuun. Kerran istu se päällä vaunuissa mutta ei muuta.

Olishan ne nyt ollu super söpöt J:n kanssa samanlaisissa haalareissa. :')

No tänään oli ihmeelinen päivä.
Menin cittariin. Ensinnäkin me suositaan S-markettia (paljon paremmat bonukset saadaan) mutta menin nyt kuitenki cittariin. Tää vakio, lähtee ostaan maitoo, margariiniä ja juustoo. Hups, kassalla ruutuun kilahtaa numerot 79 €, oho.
En olis ikinä uskonu ostavani ulkovaatteita cittarista. Voin kyllä vakuuttaa että J:lle en vieläkään ostais, sille tarvii saada kunnon laatua. En myöskään olis uskonu ostavani Lassieta, mutta ale rekissä roikku puoleen hintaan Lassien vk haalari joten se lähti mukaan. Tämä myös 80cm ja toisin kun Molo niin Lassie olikin ihan hirveen reilu. Oikein itteeni naurattaa kun mietin että Molon haalari vaihtu Lassieen wtf?? :D
No joo, se tosiaan makso vaan 25e ja vaikka odotukset ei muuten korkeella ookkaan niin oletan  että se kevään kestää.

Sitten taas näin myöhemmin en ymmärrä järjenjuoksuani ton piponkaan suhteen. Söpö pipo joo, mutta minkäköhän vaatteen kanssa ajattelin sen sopivan? No okei, en oo niin tarkka ettenkö vois sitä Pimulla käyttää tonkin haalarin kanssa mutta kyllä mä nyt olisin mieluiten ettiny tohon haalarin sopivan pipon.

Takki housut settinä palvelee Po.pin takki sekä housut.

J:n takki+housut setti tulikin just pari päivää sitten esiteltyä ja sille on vielä syksyn haalari, eli Molon rainbow sopia :)

Vartalo ja liikunta vuosien varrella.

Jos lähetään ihan alusta, niin syntynyt oon kevyenä 4,6 kilosena :p Pullero vauva siis olen ollu, en tiiä missä vaiheessa on alkanu vauvan pyöreys sulaa mutta hoikka musta on tullu. Ala-asteella olin tosi laiha, samoin kun viä yläasteella ysi luokkaan johonki puoleen väliin saakka.
Asuttiin n.10km päässä keskustasta, mun paras kaveri asu samalla asuinaluella. Kesäsin, syksysin ja keväisin me aina pyöräiltiin kylälle kavereita kattoon,  kesälomalla kakskin kertaa päivässä kun välissä käytiin kotona syömässä. Sen erityisemmin en liikuntaa harrastanu, enkä totakaan ajatellu varsinaisena liikuntana vaikka sitähän se toki oli. Meillä syötiin kotona ihan perus kotiruokaa, eikä mun tarvinnu muutenkaan huolehtia mun painon noususta että nouseeko se kun herkuttelen.
Yläasteella ollessa oli muotia lyhyehköt paidat, muistan kun kattelin joittenkin JENKKAKAHVOJA kateellisena, siis oikeesti :DD

Sitten ysillä ollessani aloin seurusteleen. Pikku hiljaa kylälle polkemiset jäi (sillon poikaystävä oli saanu juuri kortin) ja olin kotoo enempi pois. Syötiin usein poikaystävän kanssa jotain grilliruokaa tai mässättiin jollain herkuilla, alkoholikin kyllä kuulu melko usein(v.loppusin) kuvioihin.
Muistaakseni oon painanut enimmillään 73kg ja oon pitkä 170cm, joten painoindeksi on varmasti sillon ollu ainakin lähellä lievää ylipainoo. Ylipainoselta oon kyllä mielestäni sillon näyttäny, mitään hyvää kuvaa en nyt arkistoista löytäny missä näkyis mut kokonaan.
Muistan vielä ihan selkeesti hetken kun tajusin että oon lihonu, istuin sängyllä ja puristelin mun mahaa. Totesin että oon lihonu, sillon en vielä tota 73kg painanu mutta enpä lopettanu roskaruuankaan syömistä.

Sitten kun erottiin loppu taas roskaruuan syöminen, kunto oli kuitenki melko surkee enkä sillonkaan alkanu liikuntaa harrastaan.

(koittakaa kestää kuvien erittäin huono laatu)

Olin just täyttäny 18 ja elin railakasta ja mukavaa elämää. Kaverit oli erittäin suuressa roolissa, viikonloppusin baareiltiin tai ajeltiin. Meillä oli (ja on edelleen) tiivis kaveriporukka kenen kanssa vietettiin aikaa.
Joskus oli kavereitten kanssa jotain yrityksiä alottaa liikunta, käytiin kerran lenkillä ja siihen jäi.

Noh sitten aloin oottaan J:tä. Paino laski pari kiloo aluks ja raskauskiloja kerty 14kg. Raskauskilot lähti multa itestään kahessa viikossa pois ja vaaka näytti 68kg. Sillon kun olisin alottanu lenkkeileen luulen että kilot olis karissu hyvin.

J:n ollessa vähän vajaa 2 vuotias, alotin lenkkeilyn. Poika rattaisiin joka aamu ja tunnin lenkki kärryjä lykätessä. Sain sillon äitienpäivä lahjaks sykemittarin joka vaan nosti mun lenkkeily intoo.
Paino tippu lenkkeilemällä 61/62 kiloon.

Seuraava etappi olikin sitten Pimun raskaus. Kiloja tuli 10 eikä ylimääräsiä lähteny synnytyksen jälkeen, tulleet kilot kylläkin.

 Synnytyksestä 3 viikkoo.

Vähän siitä alotin lenkkeilyn ja salilla käynnin, paino tippukin nopeesti 58kg mutta nousi sitten nopeesti kun pidin kesällä taukoo.
Tällä hetkellä vaaka näyttää 60-61kg ja tavotteena on tohon 58kg päästä takasin. :)

Viikonloppua.

Meillä oli tavallinen mutta mukava viikonloppu.

Perjantaina oli J:n kerhopäivä, käytiin Pimun kanssa sillä välin ruokakaupassa, perjantai kun on meiän kauppapäivä. Yleensä ollaan käyty vasta kun mies on tullu töistä, mutta nyt mä menin viideltä jumppaan.
Tällä kertaa vuorossa oli Bodycombat, ensimmäistä kertaa olin siinä. Pihalla kun lumiukko mutta hiki virtas se kai se pääasia onkin. Ehkä muutaman kerran jälkeen pääsee siihen vähän paremmin perille ja alkaa muistaan liikkeitä. :)

Muu poppoo käveli mua salille vastaan, sieltä lähettiin hakeen filmtownista irtokarkkeja (nam <3) ja kotona alettiin J:n kanssa tekeen pitsaa pitkästä aikaa.

Loppu ilta menikin herkutellessa.

Lauantaina ulkoiltiin ja kävästiin ostoksilla.
Stadiumilta lähti J:lle välikausi takki+housut. Melko reilut vielä mutta pienempi koko tuntu liian sopivalta. Tykkään hirveesti everestin vaatteista ja laatuun oon ollu tosi tyytyväinen, vesipilari 5000 mutta viime keväänäkin J istu vesilätäkössä eikä menny mitään läpi sisävaatteisiin.

ja mä löysin ylläri ylläri pari treenitoppia, noi on tosi hyviä kun on urheiluliivit itsessään noissa :)

Tää päivä eli sunnuntai on ollu kyl mun lemppari. Viikonloppusin on kiva mennä päiväkotien pihalle leikkiin, että saa vähän vaihtelua samoihin leikkipuistoihin missä arkisin (varsinkin kesällä ) tulee vietettyä aikaa. J on aina innoissaa kun pääsee sellaseen paikkaan missä ei olla hetkeen käyty.

 

Sotkeva sormiruokailu.

Muitten blogeja lukiessa oon saanu käsityksen että monet vauvat/taaperot sormiruokailee. Ne vielä sormiruokailee sillain että se on äidin mielestä hyvä juttu/siihen on "hakeuduttu". Hyvä niin, meillä ei näin oo.

Mä en oo ikinä aiemminkaan (J:n kohdallakaan) aatellu että me alettais sen suuremmin sormiruokaileen. Toki aina välillä sekin nyppi pöydältä raejuuston palasia yms. mutta yleensä söi lusikalla syötettynä lautaselta (purkki)ruokaa. J oli myös kovin huono syömään pitkän aikaa mitään suurempia paloja, ei voinu antaa baanania/porkkanatikkua omaan käteen tai sekunnin päästä se oli väärässä kurkussa ja äidin sydän kurkussa. J otti aina liian suuren palan, ei pureskellu vaan koitti nielasta samantien.
Pimu on tässä asiassa ollu huomattavasti taitavampi. Taidokkaasti ruisleipääkin järsiessään on siirrelly palaa suussaan  puolelta toiselle ja mälvystäny sitä kahella hampaallaan sekä ikenillä.
Silti suuremmin en oo ikinä ajatellu sormiruokailua, varsinkaan että se syrjäyttäis meillä tän hetkisen normi ruuan eli lautaselta lusikalla syötetyn.

 Nyt Pimu on alkanu näyttään vähän merkkejä, että hänpä tykkääkin sormiruokailusta ja ite syömisestä. Lautaselta syötetty ruoka menee tällä  hetkellä melko huonolla menestyksellä.
Nyt oon koittanu ekaks lappaa niin paljon ruokaa kun saan meneen ennenkun alkaa pään taaksepäin viskominen ja ruuasta kieltäytyminen.

Miks mä en sitten innostu sormiruokailusta?
No en edes ihan tiiä, se tuntuu mun mielestä vaan niin kovin sottaselta, hitaalta ja hankalalta. Hankalaa tekee tällä hetkellä miettiä mitä kaikkee voin sormiruokana tarjota. Ruokia vielä muussaan jonkinverran, tai paljonkin joten vaikka peruna ja jauhelihakastike ei niin hyvä sormiruokailu ruoka ole. Salaa mä toivon kokoajan että tää olis vaan nopeesti ohi menevä vaihe ja entinen ruoka alkais maistuun taas normaali tapaan.

Lattialta on paras käydä noukkiin tippuneet ruuat vaikka ei olis enää pöydän ääressä maistunukkaan.

Lautasta on ihan turha antaa, se kipataan ympäri samantien ja kivointa on heittää se pöydältä alas :)

Miten muilla sormiruokaillaan, joka päivä vai sillon tällöin? Kokeeko kukaan muu sitä "raskaaks"? :)

Samaa sukua, eri maata = raskaudet.

Sisaruksista jo aiemmin kirjottelinkin ja ajattelin tätä vertailua jatkaa vielä samalla kaavalla raskauksien ja synnytysten osalta. Synnytyspostaus tulee kyllä joskus myöhemmin...

J:n kohalla maha alku näkyyn vasta selvästi myöhemmin. Mun lähtöpainokin oli kyllä +8kg enempi kun taas Pimun raskauden alussa, joten sekin voi osaltaan vaikuttaa ettei raskausmasu heti pompsahda näkyville ja kai ekassa raskaudessa muutenkin se yleensä tulee vähän myöhemmin näkyviin.

J:n raskaus, rv 19 ja maha alkaa erottuun.

Pimun aikana on tällänen kuva otettu, vas.puolella rv 6 ja oik. rv 15+4. Maha erottuu jo selkeesti.

PAHOINVOINTI
J:n raskausaikana pahoinvoinnit alko tosi alussa. Se oli koko päivästä kuvotusta ja oksentamista. Välillä oli parempia päiviä ja sitten taas alko uus ällötys. En syöny pitkään aikaan mitään kunnon ruokia vaan ainoostaan mikä meni alas ja pysy sisällä. Tölkkihedelmät jääkaappi kylminä oli hyviä.
Sairasloma teki mulle stressiä, terkkarissa kun ei oikein ymmärretty että se olis syy hakee saikkua. Sain PÄIVÄN kerrallaan, mikä on tietysti jo työnantajalle kurja kun ei tienny yhtään eteenpäin.
Jossain vaiheessa kävin yksityisellä ja sainkin suoraan 3 vko saikkua. Painoo tippu sillon pari kiloo, mutta ei sen enempää. Oksentelin johonkin n. rv 15 viikolle saakka mutta sen jälkeen helpotti.

Pimun aikana alko myös kuvotukset ja oksentamassa kävin aina välillä. Kuvotus oli jatkuvaa,  en tiedä vaikuttiko jatkuva pienillä väleillä syöminen siihen että oksentamista ei kuitenkaan samalla tavalla ollu. Tää syöminen näkykin sitten painossa, mitä kauhistelin kovasti alkuaikaan.

LIIKKEET
Liikkeitä aloin tunteen J:n kohalla joskus hieman ennen rv 20, mun oli aluks vaikee erottaa mikä oli liikkeitä ja mikä mahan kuplintaa.

Pimun kohalla liikkeet aloin tunteen hieman aikasemmin, olisko ollu rv 18 paikkeilla.
Molemmissa raskauksissa liikkeet on tuntunu mahan ulkopuolelle kädellä koittaessa aiemmin kun mitä oppaassa luki, mutta en enää kyllä muista koska tää aika on ollu.

MAHAN KOKO
Pimu oli ultrissa pienempi kokosempi kun J. Maha oli muutenkin koko raskauden selvästi pienempi, jonka takia käytiin muutamissa ylimääräsissä ultrissa. Maksettiin ite myös pari ylimäärästä, mami oli hieman vainoharhanen.
Tyhmänä kahlasin googlee läpi ettien mistä voi mikäkin mittojen lyhyys yms. johtua ja vainoharhasekshan siinä vaan tulee. J:n raskauden otin selvästi rennommin eikä ollu syytä miettiä koko ajan mitä jos kaikki ei ookkaan kunnossa.
 Kuulin Pimun aikana usein että maha on tosi siro, vaikka itestä se ei kovin pieneltä tuntunu jostain syystä kuitenkaan.
Koska J synty yli 4kilosena, stressasin myös ihan hirveesti sitä että Pimukin on iso kokonen. Ultrat kyllä väitti toista, mutta en vaan voinu uskoo niihin.

J rv 32+3

Pimu rv 30+2.

LIIKUNTA JA PAINON NOUSU
J:n aikana liikunta oli lähinnä autosta parkkipaikalle kävelyä, eli liikuntaa en voi kutsua harrastaneeni. Nivuskivut alko jossain vaiheessa ja kävely olikin välillä tuskaa. Kiloja tuli yhteensä 14.

Pimun aikana taas lenkkeilin tai poljin kuntopyörällä tunnin päivässä, välillä tein molempiakin. Jossain vaiheessa ootin jo kovasti että saisin oman vartaloni takas ja pääsisin karistaan kiloja,. Kiloja kerty kaikkiaan 10kg mihin olin hyvin tyytyväinen.
Nivuskivut vaivas taas, mutta huomasinkin että lenkkeily auttaa niihin.

VAIVAT
Närästystä ollu molempien kohalla, samoin kun ne ikävät nivuskivut. Vaappuva rasittava kävely löyty myös molemmissa raskauksissa. Selkä oli koetuksella ja raskaudet tuntuukin huonontaneen ryhtiä ihan hirveesti.

Hormonien takia oon ollu myös aika kamala välillä tuolle miehelle. Varsinkin Pimun loppuraskauden ajan tunsin olevani jo niin rikkipoikkivalmis synnyttään, että kyyneleet silmiin on saanu pienikin vastoinkäyminen, tai ei sen välttämättä edes tarvinu mikään vastoinkäyminen olla.

Voihan mahatauti.

Noniin, jatkan alkuun edellisenkin postauksen aiheesta, eli ällöttävimmästä perus taudista mitä voi olla.

Pimu siihen tosiaan sairastu ekana, lauantaina iltapuolella minä, yöllä J sekä mies. J oli mun vanhemmilla yökylässä sillo, oli oksentanu 5 kertaa mutta siihen se sitten loppukin. Korvatulehdus kyllä tuli riesaks seuraavana päivänä. Mulla oli sunnuntaina vielä heikko olo, mutta aika hyvin  meni ohi samoin kun miehellä.
Mutta Pimu... Pienin reppana vietti eilen osan yötä nenämahaletkussa. :( Oli sen verran päässy kuivuun että oltaiskohan me kolme tuntia sairaalassa oltu. Nyt on neiti jo selkeesti virkeempi, vaikkakin vielä kovin kiukkunen eikä ruoka maita. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa.

Jumppailut multa on siis jääny välistä, jotenkin harmittaa samalla vaikkei olis tullu mieleenkään nyt tässä tilanteessa sinne mennä. Jotain kivaakin kuitenkin, kun shoppailin hieman itelleni :)

Mä oon joskus vannonu etten osta itelleni ikinä tollasia kireitä "trikoita" mutta nyt niitä on ollu hirveesti ihmisten päällä eikä ne nyt niin kauheita ookkaan. Varmasti kivempi jumppailla ne jalassa, perus kollarit kun hikoo kuitenki aika paljon vaikka ei paksua matskua oliskaan.

 

Nyt Pimu kuuluukin heräilevän päikkäreiltä, uni maistu 3h mikä on  nykyään harvinaista. En kerinny lukeen ainuttakaan muitten postausta, täytyy perehtyä niihin huomenna kun lapset nukkuu :)

Karhunpoika sairastaa.

Tai tyttö oikeestaan. Voi voi, tautia pukkaa toisen perään. Pimua ei selvästikkään oo vastustuskyvyllä siunattu. Syksy meni jatkuvassa räkätauti kierteessä.
Viime viikonloppuna nousi korkee kuume, maanantai aamuna kun mittari paukutti vielä lukemia 39,7 mentiin lääkäriin vaikka olin ihan varma että turha käynti tää on kun ei ollu nuhaakaan yhtään.
No ei, molemmat korvat oli aivan tulehtunu :( Kuume laski heti samana päivänä kun saatiin lääkkeet ja Pimu alko paraneen.

No mitäs sitten... Viime yönä heräsin kun Pimu alko itkeskeleen. Kävin laskeen sen takas makaan ja käteni osu oksennus läjään. huoh. Kopeloin sänkyä ja huomasin jalkopäässäkin oksennus läntin. Kävin hakemassa peiton ja tyynyn ja siirryin Pimun huoneeseen nukkuun, pelkäsin että se tukehtuu oksennukseen.

Siinä loppu yön aikana okseni kerran ja aamulla heti aamupalat ulos. Nyt onkin sit syöny ja juonu tosi huonosti. :/ toivottavasti menis nopeesti ohi.

Että sellasta meiän ystävänpäivään.

Mukavuusalueen ulkopuolella.

Siellä olin eilen. Nimittäin ryhmäliikunta tunnilla.

Mulle tuli itestäni mieleen vähän ekaluokkalainen joka on ensimmäisenä koulupäivänä menossa kouluun. Polvet tutisten kipitin salille ja mietin että toivottavasti en oo viimenen jumppasalissa. Juu, olis voinu vähän aiemmin lähtee mutta en silti ollu viimenen.

Mua on jo pitkään kiinnostanu erilaiset jumpat, ala-aste iän jälkeen en oo sellasissa käyny. Mulla oli kauheen suuri kynnys mennä niihin, oon aatellu että oon siellä ihan henkihieverissä enkä millään jaksa tuntia siellä tehä.
Mä en oo rapakunnossa, mutta huippukunto on kyllä kaukana. Oon lenkkeilly vaunujen kanssa, mutta se on ihan eri kun edes juoksulenkki saatika tunnin jumppa missä on hyppyjä ja muita sykettä enempi nostavia liikkeitä.
Ehkä telkkarin laihdutus ohjelmien perusteella mulle on jääny niistä sellanen kuva, että siellä tehään vaikka ei jaksais, puristetaan ittestä kaikki irti. (Vaikkakin nää telkkari ohjelmat on aina ollu kyllä salilla tapahtuvaa pusertamista). Toki siellä parhaansa tekeekin, mutta fiilis eilisessä Zumbassa oli ihan eri.
Ohjaaja näytti liikkeistä myös kevyempiä versioita ja sano mota kertaa että jokainen tekee niinkun jaksaa ja pystyy.
Sen jälkeen oli niin hyvä fiilis että olin menny sinne, vaikka syke mulla olikin kokoajan korkeella niin ei ollu ollenkaan sellasta oloo ettei jaksais tehä enempää. 50 minuutissa kulu 624 kaloria.

Mulla on lenkkeilyssäkin ollu motivaationa sykemittari että oon nähny kulutuksen. Mulla on sykemittarissa myös "valmentaja" joka antaa joka viikko uuden tavotteen yhteiskeston, kalorikulutuksen sekä sykealuitten kanssa. Valittavana on kolme eri ohjelmaa: rasvanpoltto, kunnon kohotus sekä max.suorituskyvyn parantaminen.

Harjotuksen jälkeen sykemittari näyttää kulutetut kalorit ja ajan. Minkälaista liikunta on ollu (rasvapolttokyky parantumassa/kunto kohoamassa/max.suorituskyky parantumassa). Näyttää millä sykealueella on minkäkin verran liikkunu sekä keskisykkeen ja maximi sykkeen.

Eilisestä innostuneena tänään on vuorossa rasvanpoltto, en tiedä yhtään minkälaista jumppaa se mahtaa olla. Vieläkin mua hieman jänskättää mennä kun en yhtään tiiä minkälaisesta tunnista on kyse.

Minkälaisesta liikunnasta te tykkäätte? :)

Samaa sukua, eri maata = Sisarukset.

Meiän lapset on mun mielestä monessa asiassa kuin yö ja päivä. Äkkiseltään en hirveesti samaa niistä löydä, osa näkee samaa näköö niissä mutta mä en. J:stä on melkein kaikki sanonu aina että se on enemmän mun näkönen, tätäkään en oo kyllä ikinä ite nähny :) Pimu taas oli parin kuukauden ikään saakka aivan isänsä näkönen, varsinkin mun mielestä. Hän oli sellanen pikku rimpula ja kapeilla kasvoilla isältänsä peritty nenä erottu hyvin :D Parin kuukauden jälkeen Pimu alko kuitenkin pyöristyyn enkä enää nää hänessä kummankaan näköö.

Vasemmalla Pimu, oikeella J. Molemmat n.9kk ikäsenä.

Nukkuminen ja nukahtaminen.
J heräili vastasyntyneenä melko usein syömään, 1-3h välein. Parin kuukauden iässä nukku yleensä ekan pätkän 7h, ja aamuyöllä heräili tiheemmin. Yösyöminen jäi niihin aikoihin pois, mutta aamuyöllä sai tuttia laittaa usein. J nukahti itekseen omaan sänkyyn kun sinne laski ja laitto tutin suuhun.
Parin/kolmen kuukauden iässä tilanne alko muuttuun ja J heräili välillä tunninkin välein. Syytä tälle ei ikinä löytyny (varmaan vaan sitten kaipaili tuttia, vaikka heräily ei kyllä loppunu sillonkaan kun osas jo ite laittaa tutin suuhun) nukkumiseen ei auttanu iltapuurojen kehiin tuleminen eikä omaan huoneeseen siirtyminen. Kokonaisia öitä alko nukkuun ehkä 1 veenä, mutta sen jälkeenkin on ollu vaihtelevasti huonoja kausia.
Päiväunia sitten taas J nukku pienenäkin hyvin, 3h unia. Vieläkin herralle maittaa 1,5h unet päivässä :)

Pimu taas on ollu vastasyntyneestä lähtien hyvä nukkuun. Tokalla viikolla neiti nukku yöllä 8h putkeen, mikä tuntu ihan uskomattomalta. Pulauttelu/happojen nousu välillä hankaloitti unia ja herätti kesken unien varsinkin päivällä.
Jossain vaiheessa omaan sänkyyn nukahtaminen oli vaikeeta, usein tässä vaiheessa nukahtikin loppujen lopuks syliin/silittelyyn vaikka alusta saakka koitettiin "opettaa" sänkyyn ite nukahtamista. Ei auttanu muutakun jossain vaiheessa myöntää itelleen että lapset on erilaisia eikä kaikki mee samalla kaavalla. Sekin vaihe meni kyllä ohi ja nykyään nukahtaa itekseen sänkyynsä. Kokonaisia öitä Pimu alko nukkuun 5kk iässä kun alotettiin puurot ja neiti siirty omaan huoneeseen nukkuun.
Päiväunet on Pimulla huonommat, tällä hetkellä nukkuu yhdet päikkärit 1,5-2h. Sopiva määrä olis 3h mutta harvoin niin pitkiä unia nukkuu.

Luonteet
J oli pienempänä vilkas ja rohkee uusissakin tilanteissa. Perhekahviloissa yms. riensi heti leikkiin muiden kanssa eikä pahemmin ujostellu. Vierastusvaihe oli jossain  vaiheessa ihmisiin joita ei juuri koskaan nähny, sillonkin yleensä itku tuli vaan jos joku vieraampi otti syliin.
Vaikka J on ollu vilkkaampi, niin se on viihtyny enemmän myös rauhassa sylissä. Päiväunien jälkeen tykkäs makoilla hetken sylissä, mitä Pimu taas ei sulata ollenkaa.

Pimu on selkeesti rauhallisempi ja varautuneempi uusissa tilanteissa ja ihmisissä. Vaikka joka viikko käydään perhekahviloissa niin Pimu istuskelee ensin hetken muita seuraten, ennenkun alkaa leikkiin. Pimu on myös tulisempi luonteeltaan, jos joku asia ei heti onnistu (ei osaa tehdä) siitä seuraa turhautuneisuutta.
Nauramaan Pimun saa tosi helposti ja hän on ollu kova "puhumaan" siitä lähtien kun jokellus alko.
Pimu vierastaa aika herkästi ihmisiä, varsinkin kun meille tulee ihmisiä. Itku saattaa alkaa vaan siitä kun katsoo vieraampaa ihmistä/vieraampi ihminen puhuu.

Oppiminen

J on oppinut hitusen aiemmin ainakin tähän saakka opitut asiat, eli kääntymisen, konttaamisen, istumaan ja seisomaan nousun sekä tukee vasten kävelyn. Kuitenkin sitten tässä n.10kk iässä osatut asiat on ollu suunnilleen samat. J on alkanu käveleen lyhyitä matkoja ilman tukee 11kk iässä, saa nähdä millon Pimu lähtee.

Syöminen
Molemmat on ollu hyviä syömään, ruoka siis maistuu molemmille. Pimu on parempi syömään isoja paloja, esim. leipää/riisikakkua josta pitää ite ottaa paloja ja pureskella. J koitti pitkän aikaa nielasta palan kokonaisena ja sen kanssa olinkin aina sydänkurkussa kattomassa vieressä ettei vaan tukehdu.

Muuta
J oli pienestä pitäen musikaalinen, tykkää vieläkin kovasti musiikista. Hytkyminen ja tanssiminen alko aina kun kuuli musiikkia, Pimu ei ainakaan vielä musiikista välitä milläänlailla.
Pimu viihtyy paremmin omien leikkien parissa, J:n kanssa piti hieman enemmän olla touhuamassa itekkin jotain.
Pimu kärsi kovasta pulauttelusta (refluksi) ja siinä oli omat haasteensa sekä varmasti ensikuukausien ajottaiset itkut johtu siitä. Koliikki itkuilta ollaan molempien kohdalla säästytty.

J oli syntyessään 4260g ja Pimu 3580g, joten koko erookin jonkinverran löytyy :) Pimu oli 8kk neuvolassa saman kokonen kun J 4kk neuvolassa.

Vas. Pimu, Oik. J

Haasteita ropisee.

Teen samaan postaukseen kolme haastetta mitkä oon vähän ajan sisään tehny, kaks niistä on samaa mutta eri bloggaajilta.

Tän ensimmäisen oon joskus tehnykkin, joten vastaan vaan kysymyksiin.

Ensimmäiset kysymykset blogista http://vauvanaskeleet.blogspot.fi


 
Lauantai-ilta. Miten viettäisit sen?
-Tuleva lauantai ilta pitää sisällään luultavasti irtokarkkeja ja muita herkkuja, mies sekä elokuvan/jonkun sarjan kattelua kunhan lapset on menny nukkuun.

Tahdotko lisää lapsia?
-Ennen oon ollu sitä mieltä että tahon yhteensä 3, nyt tuntuu ainakin tällä hetkellä että nää 2 riittää :)
 
Mitä haluat tehdä samalla tavalla kuin oma äitisi?
-Oi voi niin monia asioita. Ekana tulee mieleen se, että haluan lapsieni tietävän yhtä varmasti teini-iän myrskyissäkin että äiti ja iskä rakastaa ylikaiken <3
 
Mikä on isoin paheesi?
-Tällä hetkellä ärsyttävä satunnainen tupakointi ja ehdottomasti herkuttelu kun lapset nukkuu.
 
Onko tällä hetkellä vauvakuumetta?
-Ei oo.
 
Oletko ilta- vai aamuihmisiä?
-Taidan olla enempi aamuihmisiä nykyään.
 
Onko tullut täytettyä vauvakirjaa ahkerasti?
-Aika ahkerasti kyllä.
 
Saat kolme toivetta. Miten käyttäisit ne?
-Lotto voitto kelpais, terveys kaikille läheisille sekä ylipäätään onnellinen elämä.
 
Turhin ostoksesi?
-Niitä on niin monia :D
 
Me&I vaiko Tutta?
-Me&i
 
Elämäsi 5 vuoden päästä.
-Oon töissä tai opiskelemassa. Asutaan joko tässä rivarissa tai omakotitalossa.



 Seuraavat kysymykset blogista http://akkavaltaa.blogspot.fi/
 

1. Korkkarit vai lenkkarit? Miksi?

-Jos on valittavana vaan korkkarit ja lenkkarit niin korkkarit. Lenkkareita käytän lenkillä. Mutta jos tennarit laskettais myös lenkkareiks niin sit ne ;)

2. Jos voisit lähteä opiskelemaan mitä vain, niin mitä lähtisit?

-Lähihoitaja tuntuu tällä hetkellä kiinnostavalta.

3. Runebergintorttu vai laskiaispulla? Ja miksi?

-Laskiaispulla, en niin kovin Runebergeista välitä.

4. Elämäsi Top3- hetket?

-Lapsien syntymiset toki, mun valmistumiset ja oman asunnon osto, isossa mittakaavassa nää. Pienempiä Top3-hetkiä on monia kavereitten kanssa mutta en osaa niitä sen enempi eritellä ja laittaa järjestykseen.

5. Jos pitäisi valita joko kampaaja vai kokovartalohieronta, niin kumpi?

-Kampaaja ehdottomasti.

6. Muistatko aamulla näkemäsi unet?

-Välillä muistan.

7. Suurin saavutuksesi?

-Kasvattaa edes jotenkin tasapainoset ja selväjärkiset lapset?! :D

8. Mitä pelkäät?

-Oon alkanu nykyään enempi pelkään kaikkia sairauksia (syöpää yms)

9. Lontoo, Pariisi vai Barcelona? Miksi?

-En oo käyny missään niissä, jos nyt pitäis johonki lähtee niin ehkä Pariisiin.

10. Osaatko yksin ollessasi laiskotella? Vai meneekö joka kerta esimerkiksi siivoamiseksi?

-Osaan, jos koneella notkuminen on laiskottelua :)

11. Miksi aloitit bloggaamisen?
-Koska tarvin jotain tekemistä sille ajalle kun J nukku :)


Tämä haaste tulee blogista http://aitijamelukylanlapset.blogspot.fi

Tehtävänä kuvailla bloggauspaikka.

Mä oon aina samassa paikassa läppärin kanssa, eli keittiössä pöydän ääressä. Tää siitä syystä että akku ei kestä tässä juurikaan (monta vuotta vanha paska) vaan täytyy kokoajan pitää latauksessa ja tossa on sopivasti pistorasia vieressä.

Turhaa höpinää.

Meille ei kuulu oikeestään mitään sen kummempaa, mutta lapset on päiväunilla eikä mulla oo muutakaan tekemistä niin rustaan rivin tai pari.

Pimulla loppu reilu viikko sitten antibioottikuuri korvatulehdukseen. Siitä saakka neiti on nukahtanu melko vaihtelevalla menestyksellä yöunille. Yleensä nukahtaa kun laskee sänkyyn ja saa tutin suuhun,  saattaa kieppua siellä hetken mutta helposti itekseen nukahtaa. No toissailtanakin hän huusi tunnin.
Aattelin ettei korvat oliskaan parantunu ja varasin lääkärille ajan, mutta täysin parantuneet oli. Tiedä sitten, kai tääkin on joku 9kk vaihe?! Välillä tuntuu että noilla  lapsilla on jatkuvasti joku vaihe menossa :D

Yleensä liikutaan autolla kaupungille mutta eilen lähettiin kävellen kun pakkanenkin oli lauhtunu.
Matkaan lähettiin n.tuntia ennen lääkäriaikaa, multa yksinään kestää kävellä kaupungille n.20min.

Tää kuvaa jotenki hyvin meiän kävelyä, J kattelee puita ja haahuilee ;) Aika perässä vedettävä on tuo isoveikka välillä. Pienempänä halus aina kävellä, tai oikeestaan juosta. Nykyään tulee aika nopeesti "en jaksa kävellä".

Samalla käytiin kuntosalilla mihin mulla oli lahjakortti, nyt on sit maanantaista saakka voimassa sali+jumppakortti. Salilla en varmaan nyt käy mutta noi erilaiset ryhmäliikunta tunnit kiinnostaa, oon varmaan ihan kuollu siellä :p

Shoppailemassakin käytiin pikaostoksia.

Po.pin paitoja. Vasemman puoleinen kirppikseltä ostettu, tuli juur postissa. Pieni koko ero vaikka molemmat samaa kokoo :D

Onko muut tykästyny Po.pin monsteri vaatteisiin? :)

Po.pilta

H&M. Noi leggarit on mun mielestä super söpöt kun on lahkeissa noi kuviot.

Huomenna onkin taas jo torstai, J:n kerhopäivä ja pian on jo viikonloppukin.
Suunitelmissa mässäillä kunnolla nameilla ja kaikella mitä vaan tekee mieli, maanantaina saa kaikki herkut jäädä...

Onnellinen kotiäiti

Perjantaina rapsahti (säälittävän kokonen) ensimmäinen kotihoidon tuki tilille. Siinä on sitten mun mahdollisesti elämäni viimenen äitiysloma lusittu. Kh tuen määrä kiukuttaa mua suunnattomasti, sen pitäis mun mielestä olla edes saman verran mitä on minimi työttömyyskorvaus, mutta siitä ei nyt sen enempää.

Tänään oli taas sellanen päivä kun muistin oikeesti arvostaa sitä että saan olla kotona lasten kanssa kun haluan. Tosin ei mulla ole ees työpaikkaa mihin olisin palaamassa, mutta töitä en rupee vielä ettimäänkään.

Mä rakastan tätä vapautta, kiireettömyyttä ja huolettomuutta, vaikka samaan aikaan tää on kaikkee muuta kun vapautta, kiireettömyyttä ja huolettomuutta.
Kotona oleminen ja työssä käyminen on kaks aivan erimaailmaa, eri vaatimuksineen. Joskus sitten töihin tai kouluun mentyäni tiedän jo nyt kaipaavani hirveesti aamuja jollon saa jäädä makoileen sänkyyn lasten kanssa ja vaikka heilua koko päivän kotona yökkäri päällä jos ei huvittakkaan lähtee mihinkään. Nyt se että makoillaan puoli tuntia ja tehään rauhassa aamuhommat jos siltä tuntuu, ei oo haitaks kellekkään. Myöhästytään esim. temppuradalta mutta hyvin ehtii mukaan puoli tuntia myöhässäkin, työelämässä ollessa puolen tunnin myöhästyminen ei ookkaan niin ok.

Joskus on päiviä että oon kateellinen miehelle joka on saanu viettää 8h päivästä töissä, pois tästä kaikesta härdellistä, itkusta ja uhmasta. Silti sisimmässäni tiedän että rooleja en vaihtais mistään hinnasta. Se että saan ite nähä lapsien kasvu- ja kehitysvaiheet, olla niitten kanssa kotona muodostaen kaikille mieluisat päivät ja se että saan olla heittämättä niitä kylmään päiväkoti maailmaan on kaiken kiukun ja hermojen menetyksen arvosta. Se että kotihoidon tuesta ei käteen jää senttiäkään ylimäärästä, ennemminkin miinuksen puolelle paukkuu, ei oo myöskään mulle riittävä syy lähtee pois kotoo lasten luota.

Nyt kun miettii Pimua, mua oikein hirvittää että sen ikänen reppana pitäis viedä äitiysloman loputtua päiväkotiin. Riistää pois maailman turvallisimmilta ja tutuimmilta hoitajilta, vaikee uskoo että se ei lapseen mitenkään vaikuttais.

Kaikille ei monen vuoden kotona oleminen sovi. Ei se mullekkaan pelkästään sovi, vastapainoks tarvin omaa-aikaa. Omaksi ajaks riittää kahvittelu iltasella kavereiden kanssa, shoppailu reissu  iltapäivällä kavereitten kanssa, salilla/lenkillä käynti yms. Töihin mulla ei  oo mitään kiirettä sillä syyllä etten jaksais olla vaan kotona.

Tätä ihanaa ja tavattoman arvokasta lapsuusaikaa ei saa enää ikinä takasin, minä ainakin yritän muistaa nauttia joka hetkestä täysillä <3