Kukkuu

Pitkästä aikaa kirjauduin tänne. Mietin tän kohtaloa, yrittääkö herätellä henkiin vaiko poistaa kokonaan. Toisaalta, mukavia muistoja lukee sitä arkee, kun on ollut vielä kotona lasten kanssa ja lapset ollut pienempiä.

Yllättävän vaikee nyt alottaakkaan kirjottaan tänne yhtään mitään?! Ensinnäkin oon puhelimella, tää on ihan oudon näkönen enkä sisäistänyt vielä mistä tällä puhelin versiolla näen blogit joita oon seurannut-niitten uuden tekstit. Vai onko se kaivettava tietokoneen rohjo kaapista, se vaan on todellakin jo rohjo. Hidas kun mikä, joskin se aina vähän elpyy kun sitä on hetken käyttäny.

Paljon on asiat tietysti menny eteenpäin. Katoin viimesimpää tekstiä tänne ja ollaan oltu lähössä, vai ollaan peräti oltu siinä kaverin kanssa ensimmäistä kertaa yhessä reissussa _ilman lapsia_. Muistan vieläkin miten se päätös jännitti, mutta kannatti mennä.

Lapset luonnollisestikkin on kasvanut ja vanhentunut :D Pimu on eskarilainen ja J kolmosluokkalainen. Samaan aikaan hirveetä ja ihanaa. Mulla on koulu loppunut ja oon päiväkodissa töissä, elokuussa sain vakipaikan. Siihen saakka tein koko kauden kestäviä sijaisuuksia, mikäli tätä blogi hommaa jatkan, voin vähän kirjotella kummankin hyvistä puolista. Ja siitä, miks yleisesti ottaen kaikkien aina haluama vakipaikka, ei ihan 100% ollu se mitä itse halusin.

Mukavaa sunnuntaita kaikille, mä yritän nyt hieman perehtyä tähän bloggerin sielunelämään näin puhelimella käytettynä.

Eilinen lounas salaatti bistro venlassa. Jos et ole käynyt ja tykkäät salaateista, en voi kun suositella. Paljon erivaihtoehtoja ja oli hyvää, nams!