Samaa sukua, eri maata = Sisarukset.

Meiän lapset on mun mielestä monessa asiassa kuin yö ja päivä. Äkkiseltään en hirveesti samaa niistä löydä, osa näkee samaa näköö niissä mutta mä en. J:stä on melkein kaikki sanonu aina että se on enemmän mun näkönen, tätäkään en oo kyllä ikinä ite nähny :) Pimu taas oli parin kuukauden ikään saakka aivan isänsä näkönen, varsinkin mun mielestä. Hän oli sellanen pikku rimpula ja kapeilla kasvoilla isältänsä peritty nenä erottu hyvin :D Parin kuukauden jälkeen Pimu alko kuitenkin pyöristyyn enkä enää nää hänessä kummankaan näköö.

Vasemmalla Pimu, oikeella J. Molemmat n.9kk ikäsenä.

Nukkuminen ja nukahtaminen.
J heräili vastasyntyneenä melko usein syömään, 1-3h välein. Parin kuukauden iässä nukku yleensä ekan pätkän 7h, ja aamuyöllä heräili tiheemmin. Yösyöminen jäi niihin aikoihin pois, mutta aamuyöllä sai tuttia laittaa usein. J nukahti itekseen omaan sänkyyn kun sinne laski ja laitto tutin suuhun.
Parin/kolmen kuukauden iässä tilanne alko muuttuun ja J heräili välillä tunninkin välein. Syytä tälle ei ikinä löytyny (varmaan vaan sitten kaipaili tuttia, vaikka heräily ei kyllä loppunu sillonkaan kun osas jo ite laittaa tutin suuhun) nukkumiseen ei auttanu iltapuurojen kehiin tuleminen eikä omaan huoneeseen siirtyminen. Kokonaisia öitä alko nukkuun ehkä 1 veenä, mutta sen jälkeenkin on ollu vaihtelevasti huonoja kausia.
Päiväunia sitten taas J nukku pienenäkin hyvin, 3h unia. Vieläkin herralle maittaa 1,5h unet päivässä :)

Pimu taas on ollu vastasyntyneestä lähtien hyvä nukkuun. Tokalla viikolla neiti nukku yöllä 8h putkeen, mikä tuntu ihan uskomattomalta. Pulauttelu/happojen nousu välillä hankaloitti unia ja herätti kesken unien varsinkin päivällä.
Jossain vaiheessa omaan sänkyyn nukahtaminen oli vaikeeta, usein tässä vaiheessa nukahtikin loppujen lopuks syliin/silittelyyn vaikka alusta saakka koitettiin "opettaa" sänkyyn ite nukahtamista. Ei auttanu muutakun jossain vaiheessa myöntää itelleen että lapset on erilaisia eikä kaikki mee samalla kaavalla. Sekin vaihe meni kyllä ohi ja nykyään nukahtaa itekseen sänkyynsä. Kokonaisia öitä Pimu alko nukkuun 5kk iässä kun alotettiin puurot ja neiti siirty omaan huoneeseen nukkuun.
Päiväunet on Pimulla huonommat, tällä hetkellä nukkuu yhdet päikkärit 1,5-2h. Sopiva määrä olis 3h mutta harvoin niin pitkiä unia nukkuu.

Luonteet
J oli pienempänä vilkas ja rohkee uusissakin tilanteissa. Perhekahviloissa yms. riensi heti leikkiin muiden kanssa eikä pahemmin ujostellu. Vierastusvaihe oli jossain  vaiheessa ihmisiin joita ei juuri koskaan nähny, sillonkin yleensä itku tuli vaan jos joku vieraampi otti syliin.
Vaikka J on ollu vilkkaampi, niin se on viihtyny enemmän myös rauhassa sylissä. Päiväunien jälkeen tykkäs makoilla hetken sylissä, mitä Pimu taas ei sulata ollenkaa.

Pimu on selkeesti rauhallisempi ja varautuneempi uusissa tilanteissa ja ihmisissä. Vaikka joka viikko käydään perhekahviloissa niin Pimu istuskelee ensin hetken muita seuraten, ennenkun alkaa leikkiin. Pimu on myös tulisempi luonteeltaan, jos joku asia ei heti onnistu (ei osaa tehdä) siitä seuraa turhautuneisuutta.
Nauramaan Pimun saa tosi helposti ja hän on ollu kova "puhumaan" siitä lähtien kun jokellus alko.
Pimu vierastaa aika herkästi ihmisiä, varsinkin kun meille tulee ihmisiä. Itku saattaa alkaa vaan siitä kun katsoo vieraampaa ihmistä/vieraampi ihminen puhuu.

Oppiminen

J on oppinut hitusen aiemmin ainakin tähän saakka opitut asiat, eli kääntymisen, konttaamisen, istumaan ja seisomaan nousun sekä tukee vasten kävelyn. Kuitenkin sitten tässä n.10kk iässä osatut asiat on ollu suunnilleen samat. J on alkanu käveleen lyhyitä matkoja ilman tukee 11kk iässä, saa nähdä millon Pimu lähtee.

Syöminen
Molemmat on ollu hyviä syömään, ruoka siis maistuu molemmille. Pimu on parempi syömään isoja paloja, esim. leipää/riisikakkua josta pitää ite ottaa paloja ja pureskella. J koitti pitkän aikaa nielasta palan kokonaisena ja sen kanssa olinkin aina sydänkurkussa kattomassa vieressä ettei vaan tukehdu.

Muuta
J oli pienestä pitäen musikaalinen, tykkää vieläkin kovasti musiikista. Hytkyminen ja tanssiminen alko aina kun kuuli musiikkia, Pimu ei ainakaan vielä musiikista välitä milläänlailla.
Pimu viihtyy paremmin omien leikkien parissa, J:n kanssa piti hieman enemmän olla touhuamassa itekkin jotain.
Pimu kärsi kovasta pulauttelusta (refluksi) ja siinä oli omat haasteensa sekä varmasti ensikuukausien ajottaiset itkut johtu siitä. Koliikki itkuilta ollaan molempien kohdalla säästytty.

J oli syntyessään 4260g ja Pimu 3580g, joten koko erookin jonkinverran löytyy :) Pimu oli 8kk neuvolassa saman kokonen kun J 4kk neuvolassa.

Vas. Pimu, Oik. J