Joskus on törmänny ihmisten kommentteihin kasvatuksesta ja lasten käytöksestä, jos lapsi ei oo käyttäytyny ihan mallikelposesti vaikkapa kaupassa tai jossain ravintolassa.
Mikäli lapsi heittäytyy itkupotkuraivareihin lattialle, sehän on heti kasvatuksesta kiinni, eikö vanhemmat saa lastansa kuriin?! Omasta mielestäni ei nyt ihan näin.
Puuhamaassa J sekä kahden meidän kaveriperheen suunnilleen saman ikäset pojat oli leikkimässä lähellä grillipaikkaa eräässä junassa, sillä välin kun me valmisteltiin grilliä ja ruokia.
Hetken päästä kuului itkua, yksi meiän porukan pojista itkee junassa ja muita kahta poikaa ei näy. Pian J tuleekin itkukurkussa meiän luokse ja purskahtaa sylissä itkuun, kun joku vieras poika on lyönyt häntä mahaan. Samainen vieras poika on lyönyt tätä toista poikaa porukastamme, käteen eikä päästänyt junasta pois.
J oli pelästyneen olonen ja itkee tuhersi sylissä, mutta lähti sitten isänsä kanssa selvittään asiaa. Pian tulikin pojan äiti paikalle ja poika pyysi anteeksi.
Meillä tosiaan on noi kaksi kaveriperhettä jossa pojat on keskenään suunnilleen saman ikäsiä. 4 vuotiailla alkaa ymmärrys olemaan jo sitä tasoo, että leikkien yllyttyä ihan riehumiseks ja kieltojen mennessä kuuuroille korville, me äidit toteamme välillä että kohta on turha tulla kantelemaan toisesta kun on sattunut. Jäähypenkille me kaikki kyllä kuljetamme lapsosiamme ulkonakin ja kellekkään ei tietenkään kiusaa saa tehdä. Jos kuitenkin kaikki on leikissä samanlailla mukana, niin välillä alkaa raastamaan kun vuorotellen jokainen käy sanomassa "toi huitaisi mua käteen".
Huono homma varmasti, mutta toi kolmikko on toisilleen niin tuttu, lähes veljellisen tuttu, että sen takia heidän kinasteluihin ja riehumisiin ei tuu puututtua samanlailla kun jos mukana olis vieras lapsi, vaan asenne on välillä monen kiellon jälkeen juuri toi aiemmin kirjottamani "turha tulla kohta kanteleen, kun itse ootte riehumisessa myös mukana."
Jos J olis lyöny vierasta lasta mahaan, olisin todennäkösesti ollut jopa kauhuissani. Ikinä tällästä ei oo nimittäin tapahtunut ja toivon ettei tapahdukkaan. En kuitenkaan menny kauhistelemaan tapahtumaa pojan äidille, vaan asia oli selvä anteeksi pyynnön jälkeen.
Lapset on kuitenkin lapsia, oikeutta lyödä ketään ei todellakaan ole, mutta kieltojen kautta lapset oppii. Pettymysten hyväksyminen on välillä vaikeeta lapsille.
En oo sellanen vanhempi, joka kieltää lapsensa teot. Jos en ite näkis ja joku tulis puistossa sanoon että J on tehnyt jotain, menisin heti kysyyn J:ltä mitä on tehnyt ja miksi. Näitäkin vanhempia kun löytyy, kenen kultamussukka ei ikinä tee mitään. Ei oo mahdollista että hän olis ketään hiekalla viskonu, ei se ikinä niin tee!
J ei ainakaan vielä oo hoksannu valehtelua, vaan tähän asti on rehellisesti myöntäny jos on jotain tehny...
Minkälaisia vanhempia te ootte, miten reagoitte jos joku hiekkalaatikolla kalauttaa lasta lapiolla päähän?
Me pidetään leikki/kahvittelutreffejä yhden tuttavaperheen kanssa. Etenkin meidän 3-vuotias Maalistyttö, ja toisen perheen piakkoin 4-vuotias ovat hyviä kaveruksia ja viihtyvät yhdessä. Välillä syntyy myös kinoja. Niiden sattuessa tämä toinen tyttö valitettavasti tapaa käydä Maalistytön päälle, eli vetää hiuksista, tönii, läpsii. Tämän seurauksena Maalistyttö joko pillahtaa itkuun, karjaisee että noin ei saa tehdä tai alkaa tyhmitellä toista (mihin tietysti puutun, en minä sitäkään hyväksy). Onneksi tämän toisen tytön äiti puuttuu tyttärensä käytökseen, toki jos hän ei jostain syystä ole ollut paikalla, niin olen sitten puuttunut itse ja lopettanut tuon lyhyeen. Maalistyttöä olen ohjeistanut, ettei ketään saa lyödä/kohdella huonosti, koska se ei itsestäkään tunnu kivalta. Tähän mennessä on mennyt perille (tytöt ovat leikkiessään koko ajan silmiemme alla, suurimmaksi osaksi kun leikkitreffit pidetään tuolla toisen perheen luona ja tilat on sen verran pienet että ovat pakostakin siinä näkösällä) sen perusteella mitä olen nähnyt.
VastaaPoistaMä en ole hysteerinen, eli tilanteesta riippuen seurailen ja kuulostelen vähän aikaa, onnistuuko sen selvittäminen lapsilta itseltään. Joskus onnistuu, ihan aina ei. Kenenkään satuttamista en hyväksy, joten kaikenlaiseen sellaiseen puutun heti. Joko kiellon kautta, tai menemällä konkreettisesti väliin (=erottamalla riitapukarit toisistaan). Pysyn johdonmukaisena, kerron ja perustelen, miksi ketään ei saa lyödä.
Toi on kurjaa, kun toinen alkaa sitten purkaan harmitustaan ihan fyysisesti :/ Meillä noilla pojilla toi riehuminen mitä katsotaan välillä läpi sormien, on leikkiä-vaikkakin juuri meiän mielestä sitten välillä menee hieman yli. Heti puututaan erilailla tilanteeseen, mikäli joku purkaa harmitusta satuttamalla toista/nimittelemällä yms. tai tietenkään leikkimisessäkään ei mitään lyömistä, tönimistä, potkimista hyväksytä.
PoistaTuo on kyllä rasittavaa, jos jonkun toisen lapsi tulee tönäseen, ottamaan lelun, etuilee tai lyö ja vanhempi vain katsoo vieressä eikä sano mitään. O.o Minä en mielelläni toisten lapsia komentaisi, mutta en pysty antaa ollakaan, jos omaani on kohdeltu väärin. Enkä oikein vieläkään tiedä miten pitäisi olla. Koska toisaalta koen myös kovin ristiriitaiseksi ja tylyksi, jos joku toinen komentaa omiani minun ollessa paikalla. Yleensä päädynkin selittämään omalle lapselle, kuinka toinen teki väärin eikä noin saisi tehdä - ja että vanhempien pitäisi kieltää ketään lyömästä/ tönimistä/ etuilemasta/ ottamasta toisen kädestä tavaroita.
PoistaTeidän toiminta tilanteessa kuulostaa samalta miten itse toimisin. Aivan liikaa on nykyäön niitä vanhempia joiden lapset ei olevinaan ole koskaan tehneet mitään väärää tai jos ovatkin niin sekin on johtunut toisesta lapsesta :(
VastaaPoistaJu, toi on kyllä kumma miten jotkut onkin sitä mieltä että ei se oma lapsi oo varmasti tehnyt yhtään mitään :/
PoistaMie en osaa vapaallakaan olla ohjeistamatta, sanon ihan nätisti mutta napakasti, että hei, ei saa lyödä/ottaa kädestä/heittää hiekkaa, se sattuu/ei ole kivaa/voi mennä silmiin. Puolustan omaa lastani siis, mutta toivon, että jos Ellu on joskus miun katseen ulottumattomissa ja toimii väärin, niin joku toinen vanhempi ohjeistaa häntäkin ystävällisesti mutta tehokkaasti.
VastaaPoistaKaikkein parastahan olisi, että (välillä niin tarpeellisen) kieltämisen lisäksi myös kerrottaisiin lapselle, kuinka tilanteen voi korjata: voi pyytää anteeksi, ottaa itse toisen lapion tai lähteä yhdessä vaikka liukumäkeen yhdessä. :)
Mä myös komennan tarvittaessa muitakin lapsia, mikäli niiden vanhemmat ei oo ollu tilannetta näkemässä tai ei puutu tilanteeseen. Hiekkalaatikolla jos joku ottaa meidän lapsien kädestä, odotan ensin ohjeistaako hänen omat vanhempansa.
PoistaMonesti oon törmänny puistossa niihin vanhempiin jotka vaan räplää puhelinta ja lapset tekee mitä lystää. Ite saatan vilaista jonkun juuri tulleen viestin, mutta haluan olla kartalla siitä mitä omat lapset puuhaa, joten yleensä puhelin on taskussa. Kenenkään kädestä ei viedä ja mitään ei heitellä. Olen myös kieltänyt samalla tavalla kuin omiani toisten lapsia jos ovat vieneet kädestä tai heittävät vaikka hiekkaa. Joskus oon saanut mulkoilevia katseita lapsien vanhemmilta, mutta jos eivät itse puhelimensa räpläämiseltä kerkeä katsomaan mitä omat lapset puuhaa niin kyllä minä silloin sanon asiasta. :)
VastaaPoistaMeillä onneksi lapset osaavat pyytää anteeksi jos jotakin vahingossa tapahtuu. Välillä tarvitaan äidin tukea tilanteeseen. :) Parin ystäväperheen kanssa kun nähdään niin lapset usein tekee omiaan ja me höpistään omiamme..samalla hieman kuulostellen mitä tapahtuu. Usein osaavat ratkoa ongelmat keskenään (jos niitä ilmenee) ja taas meno jatkuu. Mutta jos mukana on uusia tuttavuuksia niin kyllä sitä silloin on heti valppaampi katsomaan miten ne omat murut osaa käyttäytyä. :)
Niin ja toivon että jos joku muu vanhempi huomaa minun lapseni käyttäytyvän huonosti (vaikka siellä leikkipuistossa) mainitaan siitä hänelle. Yleensä se vieraan puhe tehoaa lapseen jopa paremmin. :)
PoistaJoo näimpä, mä myös toivon että mun lapsia tarvittaessa kielletään tekemästä vääryyksiä jos on jotakin kielletyä tehny :)
PoistaMä saatan joksu nopeesti vastata viesteihin yms. varsinkin jos Pimu istuskelee hiekkalaatikolla, että oon itekkin vaan siinä vieressä seisoskelemassa.
Minäkin yritän jo nyt opettaa pojalle sosiaalisen käyttäytymisen sääntöjä "ei saa ottaa lelua kädestä/ ei saa lyödä", mutta toistoja nämä vielä vaatii. Harmillista tosiaan on vanhemmat, jotka joko kieltäytyvät uskomasta omasta lapsestaan tai eivät muuten vain jaksa kieltää. Siinä on sitten hyvä perustella omalle lapselle, että miksi häntä kielletään, mutta toinen saa tehdä mitä haluaa. Vaikka kiellän kyllä toistenkin lapsia, usein vain lapset joita ei ole juuri kielletty, eivät usko eitä keneltäkään aikuiselta... :(
VastaaPoistaNo älä muuta sano! Meilläkin pari kertaa varsinkin J:n kanssa on ollu tilanne, että kiellän sitä tekemästä jostain, esimerkiks viemästä keppejä liukumäkeen/kiipeilytelineeseen. Sitten taas joku toinen lapsi saakin niin tehdä, niin johan aiheuttaa kysymyksiä miksi J sitten ei saa mutta toinen lapsi saa.
PoistaTämä on myös jännä, että miten kukakin kieletää tai kokee esim. keppien viemisen kiipeilytelineeseen tai hiekan/soran kantamisen liukumäkeen tai lehtien ja roskien tuomisen hiekkalaatikkoon. :)
PoistaMinua esim. ärsyttää henk.koht. se että hiekkalaatikko täytetään soralla, heinällä, lehdillä, kepeillä, marjoilla ja ties millä. (Aika kuluukin lasten kanssa hyvin hiekkalatikolla, kun äiti saa leikkiä siivilällä, lapiolla ja ämpärillä :D )
Mutta sitten taas minua ei häiritse esim. se keppienm vieminen sinne kiipeilytelineeseen tai pikkukivien tuominen liukumäkeen. Lapsille molemmat tuntuu olevan lempipuuhaa ja aiheuttavan suurta riemua. Tiedän kyllä, että toisia ärsyttää, joten ollaan sovittu, että jos paikalla on muita, silloin niin ei tehdä, koska kaikki ei siitä tykkää. Ja kun lähdetään pois, kerätään ne kepit ja kivet. :)
Mua häiritsee lähinnä turvallisuuden takia se keppien vieminen kiipeilytelineeseen tai liukumäkeen, siis jos kaatuu siellä kiipeilytelineessä tai tippuu ettei sitten keppi tökkää silmään yms.
PoistaTuo varmastikin riippuu tosiaan paljon leikkipuistosta/ kiipeilytelineestä. :) Esim. meidän puiston leikkitelineissä en näe tuota vaaraa. En keppien enkä liukumäessä olevien pikkukivien kanssa. (Mutta edelleen, kerätään pois, kun lähdetään/jos muita tulee. :) )
PoistaMeillä kävi samaisessa junassa Puuhamaassa vastaavanlainen tilanne. Oltiin grillaamassa ja Jasper halusi mennä siihen junaan leikkimään. Hetken päästä siihen tulee Jasperia vanhempi tyttö ja poika ja he yrittävät änkeä väkisin siihen rattiin vaikka Jaspr leikki siinä. Sanoin ystävällisesti että vuorotelkaa niin että jokainen pääsee "ohjaamaan junaa". Menin auttamaan Jermua grillaamisessa ja ei mennyt kuin minuutti kun selkäni käänsin ja Jasperin itku kuuluu ja se kertoo että muut tönii. Lasten vanhemmat oli samaan aikaan grillaamassa kun mekin ei silti viittinyt sanoa lapsilleen mitään vaikka näkivät selvästi että junassa on kiistaa meneillään. Ärsyttää kun jotkut ei viitsi välittää miten lapset käyttäytyy muita kohtaan, se on vanhempien tehtävä opettaa että joskus pitää odottaa vuoroaan ja ettei kädestä viedä mitään.
VastaaPoistaNo sepä se!! Toi on just niin raivostuttavaa, kun vanhemmat ei puutu tilanteisiin, sillon on mun mielestä jo kasvatuksestakin kiinni lapsen käytös. Siis jos vanhemmat puuttuis tilanteeseen, niin ok ymmärrän että lapset tekee joskus väärin eikä osaa hillitä tunteitaan yms. mutta nimenomaan se että vanhempien tehtävä on ohjeistaa mitä saa tehdä!"
Poista