sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kuka herkuttelee ja millä?

Aihe joka tuntuu välillä saavan kiivastakin keskutelua äitien keskuudessa, varsinkin pienten lasten osalta.
Jonkun mielestä on epäreilua jos lapselle ei anneta herkkuja, onhan niilläkin makuaisti. Joku taas on totaalikieltäytyjä siitä että lapselle ei herkkuja tuputeta.

Meillä J on alkanu juomaan pillimehuja sekä syömään sillon tällön kahvipöydässä keksiä/kesäkuumalla jäätelöö ollessaan reilu 1 vuotias. Jälkeen päin muistan ajatelleeni, että miksi? Miksi se opetettiin niin aikasin herkuille, kun hedelmätkin ajo siihen saakka herkkujen osuuden. No niin joka tapauksessa kävi.
Nykyään J:llä on herkkupäivä kerran viikossa. Yleensä valitsee jonkun pienen namipussin, josta saa sitten muutamia karkkeja lautaselleen. Aika vähään meiän herra tyytyy.
Mikään roskaruuan ystävä ei kumpikaan meiän lapsi oo. Raxissa on kaks kertaa käyty, eikä uponnu J:lle sitten millään. Pancho villa, mikä on meiän aika vakkaripaikka niin ei uppoo myöskään. Hese on ainut. Niin ja kaupan eines hampparit, ne on J:n mielestä tosi hyviä. Nam nam ;)
Limuista J ei äidin onneks oo tykänny ikinä, enkä oo sen kummemmin koittanu kyllä opettaakkaan.

Pimun kohalla mun linja sitten onkin ollu eri. Suuremmin oikeita herkkuja hän ei oo vielä saanu, mutta vesimelooni ja muut hedelmät on aivan ykkösiä.
Kreikassa hän sai maistaa ekaa kertaa jäätelöö ja reaktio oli suuttuminen. Ilmeisesti ei ollu hyvää.


Ranut ei uponnu Pimulle, ei sitten yhtään.

J:n eilinen tortilla, toinen kerta elämässään kun söi ja aikamoista rääpimistä oli :D
Pimun herkkuihin kuuluu myös rusinat, riisikakut ja digestive keksit.

Mä en koe mitenkään vääränä sitä että Pimu ei vielä saa herkkuja, vaikka makuaisti toki häneltäkin löytyy ;) sitten on toki eri asia, kun alkaa ite vaatimaan ja osaa jo pyytää. Mutta tällä hetkellä sille kelpaa niin hyvin omat herkkunsa, että en viitsi suotta opettaa epäterveellisimmille herkuille.

Miten muilla herkutellaan? :)

20 kommenttia:

  1. Meillä pikku S saanut nyt muumi keksejä joskus ja jonkun verran pullaa, jäätelöä tai pillimehua (josta ei onneksi pahemmin välitä). :) Paljon harvemmin kun sisarukset aikanaan tämän ikäisenä. Meillä on isommilla karkkipäivä ja karkkien määrä ei ole mikään suuri, mutta eivät ole valittaneetkaan. :) Pikku S ei vielä karkkia ole saanut, ellei ole kerennyt rohmuta sisaruksilta ja sitten äiti kaivaa ne suusta pois.
    Kerkee ne sitten isompana mussuttaan herkkuja yhtä paljon kuin äitinsäkkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumikeksejä voisin itekkin antaa jossain erikois tapauksessa, esim. jos oltais kylässä jossain eikä olis tullu Pimulle mitään omaa naposteltavaa mukaan ja kinuais syötävää. Pimu siis kyllä tulee viereen kitiseen jos näkee että muut syö, mutta vielä ainakaan ei vaadi itelleen samaa syötävää vaan mikä tahansa kelpaa.

      Itseasiassa nyt muistin, että Pimuhan on syöny yhen karkin! :D Just kun reissusta tultiin, Pimu katteli J:n smarties pötköö ja se aukes, sieltä kerkes rohmuta yhen suuhunsa ennenkun J nappas pois. :D

      Poista
  2. Meillä ei ole omia lapsia ja toisessa blogissani http://sateenkaarenaika.blogspot.fi/2014/07/elama-ei-ole-sokeriunelmaa-vai-onko.html vasta mietin aivan tätä samaa asiaa omalta kantilta, omasta lapsuudesta.
    En koskaan enkä vieläkään tykkää liiemmin jäätelöstä tai limpparista. "Roskaruokaa en ole enkä tule syömään laisinkaan. Edes pizza ei maistu, vaikka vanhemmat sitä söi ja tekivät. Karkkia, keksiä ja pullaa olen saanut aina. Kiitos osin mummojen, mutta kyllä meillä kotonakin pullaa ja keksiä joka päivä syötiin kahvin kanssa. Joo, olen juonut kahviakin kolme vuotiaasta lähtien säännöllisesti. ;)
    Omalle lapselle sallisin samoissa määrin herkkuja kuin itsellenikin pienenä. Suosittelen lukemaan tuon tekstini. Siitä saa paremman kuvan asiasta. :)

    VastaaPoista
  3. Meillä tas esikoiselta pystyttiin pitämään herkut piilossa ja pannassa (synttäkakkua myöten, vaikka sukulaiset oli erimieltä) kaksivuotiaaksi. Kuopuksen kanssa ei ole samaan pystynyt. Esikoinen kun osaa pyyt-ä - ja milläs kiellät ja perustelet jos itse syöt (siksi meillä ei päivittäin tosin herkutella esim. pullalla, kakuilla ja kekseillä tai karkeilla). Ja kuopus on oppinut jo 11kk alkaen huutoaivarin kanssa kinuamaan samat mitä esikoinen syö. Ja jotenkin tuntuu, että milläs kiellät ja perustelet sillekään. Toki, ihan oma vika. Sellaista mitä ei ole, ei voi antaa, mutta... Näin nyt meillä - ja olkoonkin, että herkut aiheuttaa mm. korvatulehduksia, hammasvieoita, liikalihavuutta, jne, ne on meillä osa elämää - kohtuullisissa määrin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä totta,että eihän sitä voi sitten toisella olla antamatta jos vieressä pyytää jos isompikin saa. Varmasti kovasti lapsikohtasta, Pimulle kun vielä riittää riisikakku käteen jos tulee katteleen kun muut syö ja haluaa myös syötävää :)

      Poista
  4. Hyvä aihe postata, mullaki löytyy selkeä mielipide tähän. Meillä Onni ei saa herkkuja vielä vähään aikaan. Ensikuussa siis vuoden. Hedelmät ovat ainut herkku mitä poju on syönyt ja tulee olemaan vielä mahdollisimman pitkään :) se ei niistä tajua, niin niitä ei sille anneta. Monet ihmettelevät tätä mun totaalikieltäytymisyä, ja koittavat lapselle herkkuja syöttää. Suuttuisin kovasti jos joku ilman mun lupaa antais jotain pojalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä varsinkin mun isovanhemmat välillä tuntuu ihmettelevän herkuttomuutta, sillä pitäishän kahvipöydässä pienellekkin antaa pullaa ja kaikke muuta ;) kyllä muakin ottais päähän jos joku antais ilman lupaa.

      Poista
  5. Mie oon tiukkis - kun toistaiseksi maito on herkkujuoma ja hedelmät ja leipä herkkuja, niin en ole nähnyt tarpeelliseksi tarjota edes pipareita tai mehua. Nyt kesällä Ellu on saanut kylässä mansikkakakkua ja kuivakakkuja (hyvin on maistunut) ja kotona mustikkapiirakkaa jne, joten leipomusten suhteen en ole niin tiukka. Ja jäätelöä on saanut maistella, namnam. :D

    Jokainen tavallaan, mutta jos Ellu ei osaa pyytää karkkia tai mehua/limsaa, en halua vielä tarjotakaan. Sitten kun kiinnostuu, saa maistaa, mutta mehu ei koskaan tule meillä päivittäiseksi eikä karkin mussuttaminen: haluan suojella Ellun hampaita ja omaa mielenterveyttäni sokerilta ja sokerinhuuruiselta lapselta. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimulle myös juomista parhain tuntuu olevan maito, vesi myös ok mut maito menee parhaiten. Eilen kun nousi kuume ja oli muutenkin kuuma, koitin olisko pillimehua juonu mutta ei ottanu kun pari imasua sitäkään. Mä en ite juo mehuja, eikä oo myöskään joka päiväsessä käytössä muillakaan. J saa kerhopäivänä pulloon mehua muitten eväitten kanssa.

      Poista
    2. Miekin olen näillä helteillä välillä tarjonnut laineaa mehua. .. Juu ei mene, sylkee pois toistaiseksi. Ne pienet "pruuttamehut" eli ne puristettavat soseet maistuvat ja niissä on onneksi aika paljon nestettä.

      Poista
  6. Meille uppoaa ranut tarvittaessa, mutta suurinta osaa ruoista vain räävitään :D Makaroni ja jauhelihakastike on ykkösruoka, se uppoaa aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans makaronit on lisukkeineen sellanen mikä uppoo aina molemmille! :D

      Poista
  7. piti tulla tosiaan lueskelemaan tätä sun blogia kun on niin saman ikäset lapsoset meillä ja tää oli mielenkiintonen teksti! mä oon ajatellut, että milo voi saada kohtuudella herkkuja. tosin karkit, sokeripillimehut, limsat jne. on vielä ehdoton ei. jätskiä saa, samoin kakkuja ym. leipomuksia, mehuista tuoremehua välillä ja niin päin pois. onneks toi on tyytyväinen (vielä) ihan pieniin määriin herkkuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit :)

      Kohtuus kaikessa on kyllä hyvä periaate herkkujenkin suhteen :)

      Poista
  8. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, sähläsin puhelimen kanssa ja poistin vahingossa kommenttis :(

      Poista