Sitä, tätä ja tota

Tästä tulee ihan sillisalaatti postaus (syön muuten aamupalaks just fetasalaattii, nam nam)kun mulla on mukamas paljonkin asiaa, tai monta eri asiaa mutta ei niin paljoo kirjotettavaa yhtestä aiheesta että erillisiä postauksia tekisi.

Kohta taidan klikata blogini näkyväks hakukoneille, mulla on  ollu asetuksissa että hakukoneet ei tätä löydä, oon halunnu pitää tän "salaisempana"/pienempänä blogina, enkä vieläkään mitään jättisuurta tavottele mutta ehkä uskaltaisin pistää sen  löydettäväks niillä.

No joo, ensimmäinen kunnon asia tulee tässä. Pimu on oppinu kunnolla nouseen konttausasentoon. Eteenpäin ei vielä liiku, jos noudattaa isoveljensä kaavaa niin ei kunnolla ryömiin lähekkään. Pimu on oppinu nyt kaiken aika samoissa kun veljensäkkin aikoinaan, ja J lähti konttaan joskus 8kk kieppeillä muistaakseni. Joten voipi olla että Pimunkin liikkumista saa vielä hetken ootella. Napansa ympäri kyllä pyörii jo ketterästi ja peruuttaa,mikä sitten kiukuttaa kun lelut jää kauas.

Viikonloppuna käytiin mun mummolla ja papalla ja siellähän oli varsin kiva esitellä uutta taitoo.

Yks päivä käytiin kattomassa palokunnan kalusto esittelyä, J oli niin innoissaan taas kerran. Käytiin viime vuonnakin ja kyllä noi koneet ja vehkeet vaan saa meiän pikku miehen hyppiin ilosta.

Huomaa isin pukemat vaatteet, HANSKAT HIHOJEN PÄÄLLÄ! :D tälläsiä pikkuasioita mitä tehään erilailla. No joo ei mieskään aina noin pue mutta ei sitä haittaa jos hanskat jää päälle. Mua häirittee noi koska ne on hirvittävän rumat noin ja ite riisuisin takin ja laittaisin hanskat alle ;D

Mua huvittais viikonloppuna käydä vähän ostoksilla, kenties ostaa jo jotain joululahjoja valmiiks. Voisin myös pyörähtää po.pilla kattomassa onko enää mitään jäljellä, vaikka siis kunnon lastenvaate bloggaajahan on ollu siellä heti julkasu päivänä ja esitelly ostoksensa jo aika päivää sitten;)

J on kerhossa, pappansa hakee sen sieltä ja Pimu nukkuu pihalla. Mä saan siis vaan olla, notkua koneella ja luukuttaa Kotiteollisuutta, Klamydiaa yms yms <3
ps. kirjotusvirheitä voi olla enemmän kun laki sallii, meillä on väliaikais läppäri ja kaikki näppäimet ei toimi ekalla näpäyksellä.

Aamupäivä kuvin.

Tänään oli hyvä päivä kuvailla meiän aamun touhuja, kun tiistai on kotipäivä vailla mitään sen kummempaa tekemistä. Maanantaisin käydään perhekahvilassa, keskiviikkosin avoimessa päiväkodissa ja to ja pe on J:n kerhopäivät.

Aamu alkaa yleensä kaheksan maissa, kun Pimu heräilee. Samoihin aikoihin käyn herätteleen J:n, josta on nyt tullu hieman aamu-unisempi.
Lastenohjelmat pyöriin ja Pimulle puuro mikroon sekä jäähtyyn.

 Syötän aina ensiks Pimun, jonka aikana lasteohjelmat sopivasti alkaa loppuun. Sitten Pimu leikkiin ja me syödään J:n kanssa aamupala.

Aamupalan jälkeen leikkimistä, aamupesut ja vaatteitten vaihto.

Klo 10 Pimu menee päikkäreille vaunuihin, kesto vaihtelee tunnista puoleentoista. Tänään J sai sen aikaa kattoo lasten elokuvaa ja mä tein jauhelihakeiton.

11.30-12 syödää, Pimukin heräili tänään tossa 11.30 aikaan, Pimu leikki lattialla sen aikaa kun me syötiin. Jauheliha keitto ei tehnykkään kauppaansa pimulle vaan jouduin ottaan kaapista purkkiruuan. Veikka sen sijaan vetäs 3 lautasellista :)

Sitten ruvettiin tekeen lähtöö ulospäin..

Sisälle tultaessa pelailtiin viä hetki J:n kanssa, hesestä saaduilla oikeesti kivoilla korteilla missä on kuvia sekä tekstiä, joita selitetään. vähän ku alias :) J on myös innostunu nyt hirveesti muistipelista.

Sitten 13.30-14 lapset menee päikkäreille ja toivon mukaan molemmat nukkuu ainakin  1,5h, pimu sais nukkuu kauemminkin :)

Loppu päivät meillä aina vaihtelee, mä käyn kavereitten kanssa 3krt/vko lenkillä, muuten sit puuhataan millon mitäkin :)

Ikea ostokset

Eilen lähin kaverin kanssa ikeaan ostoksille, yhtä tärkeintä juttua mitä lähin hakeen ei tietenkään ollu, mutta kaikkee muuta kyllä tarttu mukaan.

Mä oon niin ilonen että vihdoin löysin tarpeeks isot ja ennenkaikkee syvät kehykset, näistähän sitten tuli:

Taulut muksujen huoneeseen, ahh mä niin tykkään näistä <3 molempien sairaalasta kotiin lähtövaatteet, niin pienet.

Tyynynpäällisiä mitkä pääsi:

Valkoset olkkariin,toi sohva kyllä kaipaa vielä enempi tyynyjä :)

...ja mustavalkoset makkariin.

Verhot ja nämäkin pääsi:

myöskin olkkariin.

J:lle askartelu papereita, ihanan tuoksunen kynttilä sekä koruille rasia

Osa koruista pääsi tänne.

Ja sitten vielä lakanoita.

Ennen joulua vielä tehtävä yks reissu että saa hakee joulukoristeet.. :)

Turvaistuin ja loppu viikkoa.

Voi että mikä stressin saa aikaan kun eksyy turvaistuin viidakkoon! On autoliiton testiä, myyjien mielipiteitä, istuinten arvostelua, asiantuntijoiden eri mielipiteitä yms. Siinä kai vaan pitää päättää puolensa, esim. palkki-istuimen kohalla ketä asiantuntijaa uskoo.
Liikkeitten myyjät on siinä vähän huonoja, kun osassa liikkeissä myydään vaan naama menosuuntaan istuimia jonka johdosta he tottakai hehkuttaa niitä ja muut on ihan huonoja.
Autoliiton testit sitten taas kuulemma tehään suurimman kuormituksen mukaan eli NAAMA MENOSUUNTAAN vaikka istuimen sais molemmin päin pistettyä. Täähän on sitten vähän huono kun ei kerro todellista turvallisuus tasoo jos istuinta ei oo testattu selkä menosuuntaan mikä yleinen suositus suomessa on.
Mä kuitenkin vierastan todella paljon ajatusta että ton pienen palleroisen iskisin vielä autoon naama menosuuntaan, niimpä palkki-istuimet jäi meillä mietinnästä kokonaan pois.

Niimpä tiensä meille löysi Britaxin Multi-tech II

Ensin asennetaan istuin selkä menosuuntaan ja myöhemmin käännettään naama menosuuntaan. Istuin on aika pystyasennossa, en oo vielä tutustunu onko siinä selkänojan kallistusta. Mutta E on vasta n.6 ½ kk joten kaukalossa hää matkaa kuitenkin niin kauan vielä kun mahtuu.
Istuin haettiin Babystylestä kun se oli siellä tarjouksessa, mun vanhempien pyynnöstä haettiin myös niille tarjouksessa ollu turvavyöistuin niitten autoon J:lle, vanhan ja kulahtaneen tilalle. Yhteisostokset oli reilu 300 ja bonusta niistä kerty reilu 9e, ENSIMMÄINEN lastentarvike liike missä on bonusta kertyny! Harmi vaan, että nopeella silmäyksellä en siellä Emmaljungan vaunuja nähny, tai no mitäpä se olis auttanu vaikka olisin nyt nähnykkin kun vaunut on jo hankittu mutta olis ihan muhkeet bonukset kertyny sillon kun vaunut ja kaukalo+telakka ostettiin jos muissakin liikkeissä ne jotain kerryttäis.

Tällä viikolla leivottiin J:n kanssa marjapiirakkaa. Punasia viinimarjoja en oikein muuhun käytä, mutta piirakassa niitä rakastan. Ihanan raikas ja kirpee piirakka, sekaan vielä kun laittaa vadelmia niin nam!

Alunperin tän viikonlopun piti olla koti viikonloppu. Nyt viime aikoina tuntuu että joka v.loppu on toisella meistä ollu kavereitten kanssa juhlia ja muuta, perheaika on siis jääny v.loppusin vähemmälle. Nooh, eilen kun oltiin istuin haettu, mies lähti sitten kaverinsa kanssa hakeen uutta autoo jostain ja tuli kotiin  kun oltiin jo muut nukkumassa. Huomenna se lähteekin sitten mun pikkuveljen mukaan hakeen autoo. on tässä onneks tää päivä, mutta tietty ulkonakin sataa vettä :((

Tänään koitan, tai en koita vaan siirrän muksujen rytmit tunnilla eteenpäin. Ennakoin yöllä tapahtuvaa kellojen siirtoo ettei meillä herättäis aamulla kukonlaulun aikaan.

Hauskaa viikonloppua:)

Kahden äiti

...eikä kai pitäis unohtaa sitä, että myös yhden avovaimo...

Miten elämä on sitten muuttunut, kun toinenkin lapsi tähän maailmaan pullahti? Nopeesti mietittynä mä varmaan sanoisin että no en mä nyt tiiä onko se  ihan hirveesti muuttunu. Kyllä se vaan on.

Ihan ensimmäisenä muistan jo sairaalassa oltaessa kun E synty, niin tuli jotenkin hirveen huono-omatunto siitä että seuraavan kerran kun mennään kotiin J ei enää saa kaikkee huomioo itelleen vaan sen pitää jakaa meiän huomio. Onneks E kuitenkin nukku päivisinkin paljon, jos olis ollu koliikkivauva joka olis tarvinu jatkuvaa kanniskelua alko olis varmasti ollu miljoona kertaa rankempi.
En sanois että mulla on ollu synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta jonkinasteinen fiilikset maassa olo oli. Ei siihen osannu kuitenkaan etukäteen varautua mitä se on kun on uhmaikänen ja pieni vauva. Univelkaa alko tietysti taas kertyyn, siihenkään kun on vähän vaikee etukäteen varautua vaikka tiedossa olikin.

Jossain vaiheessa E alko itkeskeleen enempi kesken unien, se pulautteli runsaasti ja refluksin takia varmaan päikkäritkin keskeyty monesti. (kirjotan refluksista joskus oman postauksen) Sillon alko oleen hermot aika kireellä kun toinen vaan huusi, kunnes nukahti takasin. Monesti tuli helpommin tiuskastua isoveljelle jotain, vaikka olis voinu ensin nätimminkin kieltää jotain tekemästä.

Ekat kuukaudet mä oikeestaan vaan ootin että voikun E kasvais nopeesti niin kaikki olis helpompaa. Ennen me käytiin J:n kanssa usein leikkipuistoissa,no E ei suostunu vaunuissa nukkuun muutakun ne liikku joten sehän toi uuden haasteen ulkoilulle ja tämä mama sai taas itelleen huonot fiilikset kun J ei päässe ulos purkaan samanlailla energiaa kun ennen. E ei myöskää ihan pienenä viihtyny kauaa sitterissä vaan hereillä ollessa piti olla sylissä, senkin takia ootin että voikun aika menis nopeesti.

Parisuhde, mikä se on?? No ei kai nyt sentää, mutta en silti kyllä ainakaan sanois että meillä menee superhyvin puspuspusihanaa... noup. Mulla univaje vaikuttaa siten, että puran sen mieheen kiukuttelemalla ja tiuskimalla turhaakin turhemmista asioista kun se tulee töistä kotiin. oottaa varmaan aina innolla että työpäivä päättyy ja pääsee kotiin?!? ;D
Yhteistä aikaa meillä on kun muksut menee nukkuun, tosin yleensä mä painun itekkin kymmenen aikaan nukkuun joten se niistä yhteisistä leffailloista. Olis kiva kyllä mennä johonkin kahestaankin,meillä on vaan muksuille tasan yks hoitopaikka, joten meiän v.loppu menot on meny nyt lähinnä niin että toinen on menny kavereitten kanssa yhtenä v.loppuna ja toinen toisena. Molemmilla on aikalailla omat kaverit lukuunottamatta paria kaveripariskuntaa. Ehkä pitäis taas herätellä itteensä enemmän tästä äitiroolista ja muistaa myös se parisuhde mihin pitäis keskittyä. Mammautunu en onneks kokonaan oo, kavereita on tullu hyvin nähtyä. :)

Liikkuminen kaikkialle on haasteellisempaa nyt kun on vauva. E on tarkka rytmeistään ja myös mä koitan olla tarkka sen rytmeistä, J nyt on jo niin iso että selviää ilman päikkäreitä jos tarvii. Mä tykkäisin v.loppusintehä extempore "reissuja" perheen kanssa, vaikka ihan vaan että nyt lähetään shoppaileen/hoploppiin yms. Siinä on  taas vähän ollu nyt mulla siedettävää, että nää ei oikein enää onnistu. Kun J halutaan viedä johonkin, yleensä päivä sovitaan etukäteen ja E jää hoitoon mummun ja papan hellään huomaan.
J on myös jo niin iso että sen kanssa  pystyy lähteen vaikka syömään ravintolaan, sen saa hiljaseks puhumalla tai viime kädessä lahjomalla, E jos on päättäny että nyt meni hermot ja huudetan niin sehän sitten huutaa. Kerran ollaan E mukana käyty panchovillassa syömässä, se kerta onnistu oneks hyvin.

Miten kaksi lasta on sitten muuttanut elämää:
Minua katsoen EI äidin roolissa: J:n jälkeen mä upposin äitiyteen aika pitkäks aikaa, yökylään vieminen oli kauheen jännää eikä sitä raaskinu tehä usein ennenkun J kasvo. Kavereita näin lähinnä sillain kun ne kävi meillä.
Ennen toista raskautta aloin saamaan vähän omaakin elämää takas ja hoksasin kunnolla että vaikka on äiti ei mun tarvi nyhjätä vaan aina kotona, kyllä se lapsi pärjää hetken muakin. Se on helpottanu mua E:n syntymän jälkeen, että en taas uppoutunu kokonaan tähän vauvantuoksuseen elämään.
Minua katsoen kahden äitinä: Huono-omatunto puskee edelleen pintaan suht usein esikoisen takia, mietin onko sillä varmasti onnellinen lapsuus kun ei oo saanu olla pidempään ainoona lapsena.
Minua katsoen puolisona: Varmaan aika paljon, tilalle on tullu kiukkunen ja väsynyt naikkonen :D Toisaalta taas läheisyyden kaipuu iltasin on ehkä suurentunu, ihanaa kun on saanu muksut nukkuun niin käpertyä hetkeks kainaloon ja nauttia hiljasuudesta :)

Syksyn räät!

Musta tuntuu että tänä syksynä jokaikinen räkätauti pöpö on löytäny sopivasti meiän perheenluokse.
J ei vauvana ollu juuri koskaan kipee,  sitten kun alotti päiväkodin 1v10kk alko sairastelutkin. Päiväkodista pois jäädessä sitten loppu sairastelukierre, toki on yksittäisiä tapauksia ollu kipeenä sen jälkeen.

Nyt sitten pimu on ollu räkänen vähänväliä, tuntuu siltä että viikon oltais terveenä ja sitten taas jonkun nenä vuotaa. Ihmekkös tuo toisaalta, kun käydää perhekahvilassa ja avoimessa päiväkodissa missä vauvat syö toisiensa kuolaamia räkäleluja ja jos isoveljellä on nuha, niin eihän sitä voi silti siskon naamasta erossa pysyä vaan pakko hieroo räkänaamaansa siskon päähän  kielloista huolimatta. Nyt siis pimu on ollu ehkä 2 viikkoo kokonaan terve, isoveljellä alko sitten räkis. Nyt ollu jo parisen viikkoo ja tuntuu että pahentunu vaan ja tullu yskä. loppua ei näy. Eilen alko myös nenä vuotaan pimulla ja illalla oli jo ihan tukkonen.
Voitte arvata miten hihkuin riemusta, kun yöunille mennessä pimu oli ekan tunnin aikana alkanu itkeen jos KUUS kertaa. Loppu yö meni onneks kuitenkin (muistaakseni) hyvin.

Äsklnkin tossa pimu heräs kesken päikkäreitten ja sain  vartin rauhotella pääpunasena huutavaa muksua takasin nukkuun, toivottavasti nukkuis nyt hetken vielä.

Käytiin tänään taas joka tapauksessa perhekahvilassa. Kun muksut oli puettu kotiinlähtöö varten aloin ettiin autonavaimia. Eipä löytyny mistään. Vitutti suunnattomasti ja soitin sitten mun papalle että heittää meiät kotiin. Just kun se tuli hakeen, soitettiin että avaimet löytyny lelulaatikosta :D onneks löyty..

Talvivermeet ja fb kirppistelyä

Lunta satelee pieniä hiutaleita, sais tulla mun puolesta jo kunnolla vaikka autossa ei kyl viä talvirenkaita oo. Mutta ne nyt vaihtaa nopsaa.
Oon ollu onneks ajoissa liikkeellä talvivaatteissa. Pimulle on vaan yks 68cm haalari eikä sekään ihan paksuista paksuinta toppaa, joten sille varmaan viä pitää ostaa 74cm paksuin haalari.

Isoveikalle löysin fb kirpulta uuden Molo kids:in haalarin. Sitten sille löytyy Po.pin takki+housut ja Everestin takki+housut. Everestin takkeja oon itelleni haalinu, tykkäään niistä hirveesti ulkoilutakkeina. Viime keväänä ostin myös isoveljelle Everestin takki+housut setin ja ne oli niin positiivinen yllätys. Herra istuskeli vesilätäköissä eikä meny mitään läpi! Saa nähä onko talvivaatteet lapsille yhtä hyviä tältä merkiltä.

Vaikka punasta oon isoveikallakin käyttäny sisävaatteissa, ja vk housut yhet on punaset niin en tiiä vielä osaanko pitää koko punasta, mutta onneks voi yhdistellä sitten housuja tohon everestin takkiin ja toisinpäin.

Pimulle on kans  fb kirpulta ostettu reimatecin haalari. Tykkään panostaa varsinkin ulkovaatteisiin että ne on varmasti kestäviä ja hyviä, mutta Pimu kun ei luultavasti vielä talvella juuri muuta tee kun vaan istuskelee vaunuissa niin sen kohdalla en mielellään yli 40e maksa haalarista.
Tästä päästäänki aiheeseen  fb kirput, mahtava juttu kun niitä on mutta välillä mua kyllä kummastuttaa hinnat mitä ihmiset maksaa KÄYTETYSTÄ. Käytetty on kuitenkin käytetty, mun mielestä hinnan pitäis olla sillon enempi kun -20e alkuperäsestä. Nytkin usein näkee viime vuoden haalareita, mitkä saa jopa halvemmalla nyt kun on viime vuoden mallistoja -50% kaupoissa. Tokikaan vauvahaalarit ei kulu että on usein uudenverosia, mutta käytettyjä jokatapauksessa. Niin se uuden autonkin arvo laskee samantien kun autokaupasta ulos ajaa..
Vielä loppuun pakko pistää ihanat verkkatakki+housut setit mitkä on oottamassa kevättä Pimulle:

ruokajuttuja

Päätin eilen kokeilla josko pimu tykkäis sosemaalauksesta, isoveikka kun halus maalata vesiväreillä.
Nooh, eipä pimu niistä paljoo välittäny. Vähän lutras ja läträs lautasella kättä ja siitä paperille, mutta jostain syystä ei edes laittanu sormia suuhun vaikka yleensä ne on jatkuvasti suussa.

Hienoja taideteoksia silti tuli molemmilta ;)

Tänää piti tehä ruuaks nakkikeittoo. mutta, mutta... Olinkin käyttäny kaikki perunat alkuviikosta lohen kanssa, joten ei meillä ollukkaan enää perunoita.
Ruokana oli tänään siis -mitä kaapista sattuu löytyyn. Ihan hyvää tuli ihme kyllä ;D

Nakkia, pastaa, fetajuustoo, kirsikkatomaattia, sipulia, tomaattimurskaa ja ruokakermaa... :D

Näin se pimukin jo istuskelee syöttötuolissa :)

Uni hoi älä jätä.

Melkein kaikissa lapsiperheissä univaje on jossain mittakaavassa tuttua. Perhekahviloissa yms. oon huomannu suuret erot äitien jaksamisen suhteen; se mitä joku pitää hyvänä yönä on toiselle huono yö. Siihen vaikuttaa varmasti jokaisen oma unentarve, sekä ennakko-odotukset vauvan unesta. Jos on aikasempia lapsia voi olla tietyt mielikuvat mihin osaa varautua, tai tietyt odotukset miten aattelee toisen vauvan nukkuvan ensimmäisen  lapsen unen tietäen.

Meillä J oli vauvana huono nukkuja. Yösyötöt jätti kyllä parin-kolmen kk aikaan pois mutta tuttia hälle sai lykkiä suuhun  välillä tunninkin välein. Omaan huoneeseen siirtämisellä vauva-aikana ei ollu juurikaan vaikutusta uniin. Lähempänä yhtä vuotta on alkanu nukkuun paremmin, kipeenä tietysti huonommin. Nyt 3,5 veenä vaivaa välillä painajaiset.

Toisessa raskaudessa olin siis varautunut siihen  että E olis myös erittäin huono nukkuja, vaikka eipä unettomuutta silti muista täysin ja sitä miltä se tuntuu.
Mun onnekseni E ei kuitenkaan ookkaan ollu yhtä huono nukkuja. Parin ekan viikon aikana nukku ekan kerran yöllä 8 h pätkän. No joo ei se kyllä tavaks jääny ja herätyksiä oli sitten tiuhempaan.
Vajaa 5kk aloteltiin puurot, jollonka jätettiin samalla yösyötöt pois. Se meni kivuttomasti. Tuttia sai kuitenkin laittaa suuhun ja kun E nukku meiän huoneessa tuli ite heti reagoitua pienimpäänkin kitinään ja kieppumiseen. Joskus vähän 5kk jälkeen siirrettiin E omaan huoneeseen. Olin ihan varma ettei se auta yhtään mitään, mutta yllätys olikin onneks positiivinen. Yleensä E on nukkunut nyt n.20.30-06 jollonka käyn laittaan tutin ja sitten vielä 8 saakka. Välillä myös nukkuu koko yön heräämättä. Ai mitä luksusta.

Viikonloppuna mulla olis menoo jollonka haluisin jaksaa valvoo. Yllättävää että isoveli on ollu räkätaudissa, nukahtaminen on ollu rasittavan vaikeeta ja itkua tuhertanu yöllä. Tänään käydään lääkärissä näyttään korvat, josko siellä olis tulehduksen poikasta. Oon niin varma että mun tuurilla loppu viikko menee sitten E:n osalta huonosti ja hän herättelee mamia vähän väljä. Eikös se niin aina mee sillon kun pitäis saada nukkua kun on jotain menoo tiedossa? ;)

Syys ulkoilua

Tää keli on jotenki niin masentava mun mielestä ettei tekis mieli liikkua kotoo mihinkään, mutta silti ei jaksa nököttää vaan kotonakaan.

Aamusin E nukkuu vaunuissa lyhyet (vajaa tunti yleensä) unet, mielelläni käyttäsin tän ajan hyväkseni ja lenkkeilisin tunteroisen. Se on vaan kovin tylsää tolle isoveikalle nököttää tunti paikallaan seisten seisomalaudalla. Tänään käytiin pienellä leikkipuistolla sen aikaa kun E veteli päivätirsoja.

Rossirata ja tunneli autolle ;) Aika menee paljon nopeemmin kun pääsee itekkin hiekkalaatikolle rakentaan :DD