Tyttöjen ja poikien eroja J:n mielestä.

Janni oli kirjottanut blogissaan kivan postauksen, jossa haastatteli tyttöönsä mitä mieltä hän on esim. siitä voiko pojat pitää mekkoja.

Idea oli niin kiva, että tänä aamuna kun J katteli lelulehtee, päätin haastatella sitäkin hieman.
(J on 4v8kk)

J: K (tyttö, kerhokaveri) haluis tollaset. (Näyttää jotakin lego friends sarjaan kuuluvista)
Ä: Munkin mielestä se on kiva, haluisiksä sellasen?
J: En, se on tyttöjen.
Ä:Miks se on tyttöjen, miksei pojat voi leikkiä sillä?
J: voi, voi, voi, voi!! (kiukustuu hieman) Mutta siinä on kaikkia tyttöjen juttuja.

Osoitan prinsessan linnaa ja kysyn: Voisitko leikkiä tollasella?
J: No voisin, vaikka se on tyttöjen.
Ä:Kummallekkos tollanen leikkihella on?
J: Pojille, eli mä voin leikkiä sillä.
Ä: Miks se on pojille?
J: En mä tiedä, se on vaan tehty pojille, mutta voi tytötkin sillä leikkiä.

J näyttää jotakin työkonetta ja sanoo : Pappa on ajanut tällästä töissä.
Ä: Onko sellanen tyttöjen ja poikien työtä?
J: Se on poikien.

Ä: Onko sun mielestä jotain vaatteita mitä vaan tytöt voi pitää?
J: On, mekot on tytöille.
Ä: Mitäs jos pojalla olis mekko?
J: No ei ois hyvä, kun ei mekko kuulu pojalle.

Ä: Onkos sun mielestä jotkut värit tyttöjen tai poikien?
J: Vaaleenpunanen ja punanen on tyttöjen ja keltanen on poikien, niin monta etten mä tiiä.
Ä: Mutta onhan sullakin punasia vaatteita?
J: Juu juu, silti voi olla tyttöjen värejä pojilla.
Ä: Mikäs olis sellanen väri, että tytöllä olis poikien väriä päällä?
J: (alkaa kyllästyyn) No ei haittaa.

Ä: Onko sun mielestä joku musiikki poikien tai tyttöjen?
J: Joo, poikien on mun musiikki. Se faster ( eli Amaranthe - Hunger) Tyttöjen on tää (telkkarista tulee Haloo Helsingin Huuda)

Ä: Mitä eroja sun mielestä on tytöillä ja pojilla?
J: Mitkä?
Ä: Tytöt ja pojat, mitä eroja niillä on?
J: No vaikka että iskä on isompi kun äiti. En mä tiedä muuta.
Ä: Entäs lapsien kohalla?
J: Vaikka joku osaa puhua paremmin kun toinen kun toinen on isompi kun vauva. Emmä tiiä mitä muuta... Jotkut tytöt on isompia kun pojat.
Ä: Onko tytöt ja pojat sun mielestä muuten samanlaisia, jos ei mietitä että kuka on vanhempi tai isompi?
J: Juu.

Meillä ei olla erityisemmin yritetty ohjeistaa J:tä mihinkään suuntaan. Välillä sanon jostain lelusta, mikä on J:n mielestä tyttöjen että voi pojatkin sillä leikkiä ja toisinpäin. Mutta joululahjaksi en aijo hankkia leluja (tai muutenkaan) mitkä on J:n mielestä tyttöjen. Ei olla myöskään opetettu että jotkut lelut olis tyttöjen tai poikien, tai että pojat ei käytä mekkoja, J on itse asiat näin päätellyt :)

Joululahja toiveita

Joka vuosi oon miettiny että empäs osta J:lle ihan hirveesti lahjoja (ja viime vuonna tietysti myös Pimullekkin) kun niitä tulee muiltakin. Joka vuosi, niitä lahjoja on tullu kuitenkin ostettua itekkin  aikamoinen määrä ja lahjoja on ollu yhteensä on hillittömästi.

Tänä vuonna oon aattelu, että koittaisin keksiä kaikille kysyjille jotain oikeesti tarpeellista tai sellasta mistä lapset tykkäis, enkä sano "ihan mikä vaan käy." Sitten kun keksïi vielä ne tarpeelliset ja sellaset mitkä olis super kivoja lasten mielestä...

Koska mulle ei tuu veronpalautuksia tänä vuonna ollenkaan (ensimmäistä kertaa ikinä, töiden alottamisen jälkeen. Olin kyllä vähän pettyny) oon ostanu jo muutamia joululahjoja lapsille. J:lle on Lego Batman elokuva sekä 2 erilaista lautapeliä.
Pimulle on puupalikka laatikko, muutama kirja, sekä tilasin sille viikonloppuna helmi käsikorun, mikä jää sitten muistolaatikkoon sille. 2v syndeillä saa laittaa käteensä ja toki myöhemminkin jos se mahtuu kauan :)

Tässäpä jotain toiveita, mitä ostan/pyydän J:lle

Läppävarsi converset ehdottomasti, J oli niin innoissaan sillon kun näki mun läppävarsi conssit. :)

Fjällräven kånken, keltanen miellyttäis eniten mun silmää mutta mutta. En tiedä tykkäiskö J siitä, enää koulu iässä. Vaikka saattaapi olla, että jo eskarissa haluais itelleen jonkun kuva repun, mutta toi säilyis sitten oottamssa kunnes taas kelpais.

Legojen isompia rakennuksia pitäis miettiä, että mitä ostais ja mitä keltäkin pyytäis. J:lle kelpaa varmaan mikä vaan, mutta itte tykkäisin eniten jostain rakennuksista millä sais leikittyä erilailla, kun vaan lego autoilla. :)

Molemmille lapsille mietin muumimukeja, mitä ei otettais käyttöön vaan ne jäis säästöön lapsille.

Ite tulee varmaan ostettua jotain vaatteita ja enköhän mä jotain lelujakin vielä myöhemmin keksi ja löydä. :)

 

 Tästä kollaasista puuttuu kuvia, kun picasa ei jostain syystä näyttäny kaikkia kansion kuvia.

Pimulle "tyttöjen" duploja, eli jotain prinsessa linna tyylisiä. Keräsin kuvat myös jäätelö-sekä piknik duploista mitkä olis kivoja.

J:llä on muumilakanoita, joten sellaset olis kivoja Pimullekkin jo valmiiks. Vielä ei olla sentäs aikuisten kokoon peitossa siirrytty.

Joku kollaripuku, kenties muitakin vaatteita.

Ja sitten tosiaan ne muumimukit. Pimulle on paljon vaikeempi keksiä mitä ostaa ja pyytää, kun ei osaa vielä ite näyttää ja kertoo mitä haluis.

Tukiverkosto ja sen tärkeys.

Muutamassa blogissa on lähiaikoina kirjotettu tukiverkostosta ja niinpä mäkin aloin näpytteleen meidän tukiverkostosta ja siitä, kenen kanssa itse oon ollu lapsena tekemisissä.

Voisin sanoo, että lapsien jälkeen vasta oon alkanu ymmärtään sitä, että oon oikeesti aika onnellisessa asemassa ihmisten suhteen, ketä mun ympärillä on. Koska mulla on ollu hyvä lapsuus ympärillä olevien ihmisten suhteen (ja muutenkin kaikinpuolin) en oo asiaa erikoisemmin ajatellu, muutakun että se on ihan normaalia. Oonpa huono selittään tätäkin asiaa, toki oon tiedostanu että kaikilla ei niin ole. Edes omat vanhemmat ei valitettavasti oo kaikilla ne ihan parhaimmat, tai ainakaan niiden teot tai tärkeysjärjestys, tai se että kaikille sukulaiset ei oo ollu niin läheisiä.

Mä ja mun sisarukset ollaan oltu aina paljon tekemisissä mun isovanhempien kanssa. Mulle se on ollu normaalia, samoin kun pidän normaalina sitä että mun vanhemmat näkee meiän lapsia vähintään kerran viikossa. Jollekkin se on paljon ja mä pidän sitä normaalina.
Me ollaan oltu hoidossa mun toisella mummolla, joka ei oo ollu sillon töissä. Oonkohan ollut 4 tai 5 vuotias kun oon mennyt päiväkotiin. Molemmilla mummuilla ja papoilla ollaan oltu yötä ja nähty muutenkin usein, sillain että henkilöt on muodostunu meille läheisiks. Toisten kanssa ollaan käyty Kyproksella sekä Tanskassa. Molemmilla on mökit ja siellä ollaan oltu melko paljon lapsina (mutta ylläri ylläri, teininä kiukuttelin aina mökille lähtöö vastaan)
Yläasteella kävelin usein mummulle ja papalle koulun jälkeen tunniks/pariks. Kouluun oli meiltä matkaa n.8km, joten linja-autolla kuljettiin ja niitä sai välillä odotella, mikäs sen parempi kun mennä heitä kattoon.

Meidän lähisuku on aika tiivispaketti. Ollaan tekemisissä mun vanhempien sisarusten+niitten perheitten kanssa, tokikaan ei yhtä paljon ja heitä nähään lähinnä synttäreillä/jos ollaan samaan aikaan mun vanhempien luona.

Napanuoraa äitiin ei oo taidettu vieläkään katkasta, sillä äiti ja iskä on mulle mahottoman tärkeitä. Joistain, ketkä ei oo niin paljon vanhempiensa kanssa tekemisissä, se tuntuu oudolta. Mä en tee mitään isoja päätöksiä IKINÄ, ennenkun oon soittanu äitille tai iskälle. Jos on jotain huolia ja murheita, välillä musta tuntuu että iskän ja äitin kanssa niistä on kaikkein parhain puhua. Ihmiset kehen luotan niin paljon kun kehenkään vaan voi luottaa, voin turvautua niihin ihan missä vaan.
Niistä koostuu meidän vahvin tukiverkosto. Parempaa mummua ja pappaa ei vois mun lapsilla olla <3
Mun mielestä on ollu ihana seurata varsinkin J:n ja mun vanhempien suhdetta, sitä miten tärkeiks ne on J:n elämään tullu. Jos alkaa viikkoo lähestyä siitä, että ei olla käyty siellä/ne meillä, niin alkaa J jo kaipaileen että nyt on ikävä mummua ja pappaa. Toki Pimulle ja niille kehittyy luultavasti ihan yhtä hyvä suhde, vielä Pimu ei vaan osaa puhua niin että ikävän kertois, enkä tiedä mahtaako ihan ajantajuakaan olla niin paljoo. Riemu on kuitenkin suuri kun mummun ja papan näkee ja itku tulee kun ne lähtee.

Mun mummut ja papat on onneks vielä tänäkin päivänä hyväkuntosia. Mulle tulee oleen todella, todella raskas paikka, sitten joskus kun ne ei enää täällä ole. Ihan yökylään ei lapset sinne mene, mutta J on kyllä ollu useamman kerran muutaman tunnin päivähoidossa heidän kanssa.

Asutaan kaikki samassa kaupungissa ja oon sellanen nössö kyllä, että täältä en pois muuttais ihan sen takia kun sukulaiset asuu täällä <3

Vadelma vaahtokarkkikakku

Pirkan lehdessä oli herkullisen kuulonen ohje.
Me oltiin menossa kattomaan kaverin vauvaa sillä viikolla ekaa kertaa ja sanoin että voin leipoo ja tämä kakkuhan pääsi heti testiin.

Alkuperäsessä ohjeessa oli puolukoita, korvasin ne vadelmilla.

POHJA:
100g voita
1dl sokeria
½dl fariinisokeria
1 kanamuna
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl maitoa

TÄYTE:
1 ps vadelmia
2 dl maitoa
200g vaahtokarkkeja

-Yhdistä vehnäjauhot, manteli-ja leivinjauhe sekä vaniliinisokeria keskenään. Sekoita jauhoseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan.

-Paista 175 asteessa 15-20 min. Anna pohjan jäähtyä ritilällä. Pese vuoka ja siirrö pohja takaisin vuokaan. (ite huuhtasin vaan reunat)  Nosta vuoka jääkaappiin.

-Kiehauta maito pinnoitetussa kattilassa, lisää vaahtokarkit ja käännä levy pois. Ota kattila pois liedeltä kun vaahtokarkit on sulaneet ja laita kylmään vesihauteeseen, sekoita joukkoon vadelmat. Anna seoksen jäähtyä 5-10min, kaada sen jälkeen pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään.

Tää ei ollu niin makee mitä aattelin olevan, vadelmat toi ihanaa raikkautta ja pientä kirpakkuutta. Hyvää oli mun mielestä ja helppo tehdä :)

Muumit Rivieralla - vain aikuisille?

Käytiin eilen J:n kanssa leffassa kattomassa Muumit Rivieralla. Oon hieman hämmentyny.

En  elokuvan sisällön takia, mutta kommenttien mitä etukäteen luin elokuvasta.

Jotkut oli sitä mieltä, että elokuva ei oo lapsille soveltuva. Näkyyhän elokuvissa kuinka muumimamma hoivaa papan krapulaa, Niiskuneiti pelaa kasinolla ja homokoirakin on elokuvaan pistetty!

Myönnetään, että ihan joka nykypäivän lastneohjelmassa ei esiinny krapula ja hyvä niin, mutta lähtökohtana pidän ite nyt sitä, että oon tienny elokuvan olevan tehty myös aikuiseen makuun.

Mä koen yleensä olevani aika tarkka sen suhteen mitä J saa telkkarista kattoo. Kaikki ylenpalttiset taistelu ja räiskintä ohjelmat on kiellettyjen listalla, samoin kun nyt jonkin verran julkisuudessa pyörinyt Paavo Pesusieni ! :D Paavo pesusieni on lähinnä kielenkäytön takia. J on sellasessa iässä, että matkii ja toistaa usein jotain kuultua asiaa. Sitten kun se kailottaa tuolla ikätovereilleen ”sä oot sekopää” ymmärtämättä edes mitä se tarkottaa, niin ikätoverithan vetää siitä herneet nenuun, vaikkei itekkään ymmärrä mitä se tarkottaa.  Joten, en tykkää ohjelmista missä käytetään sellasia sanoja toisista ihmisistä, mitä en halua J:n käyttävän. Paavo pesusientä herra katselikin ahkerasti, kunnes se meni kieltolistalle.

Mutta sitten takasin näihin Muumeihin. Tosiaankin, oon hämmästynyt ihmisten kommenteista, että tää elokuva ei olisi ollut lapsille soveltuva.

4,5v J ei ainakaan vielä ymmärrä edes mikä on krapula, tai mikä on homo.

Pakko myöntää, että jos en olisi etukäteen lukenut homokoirasta, tuskinpa olisin ite osannu edes ajatella että tässä on homo koira! :D Kai lastenohjelmissa muutenkin samaa sukupuolta olevat voi halailla toisiaan. Sitä paitsi, mitä sitten vaikka lapsi ymmärtäisikin, että jos poika halaa poikaa – se ei oo yleisin asetelma. Pitäiskö se pitää jotenkin salaisuutena, että kaikki ihmiset ei oo samanlaisia, vaan osa tykkää samaa sukupuolta olevista.

Entäs sitten Muumipapan krapula? Noh, voisinpa tästäkin väittää että J ei ole ymmärtänyt että Muumipapalla olis krapula, eihän ton ikänen edes tiedä mikä on krapula tai mistä se on tullut. Joo, kyllähän Muumipappa siinä totesi jotain, että illalla viimenen tais olla liikaa ja viinistä elokuvassa puhuttiin, mutta hei haloo, mitä sitten? Jos 4,5 vuotias olis ymmärtänyt tossa kohtauksessa, että Muumipapapalla on krapula, koska on edellis iltana juonu alkoholia, niin mun mielestä vika on jossain muualla kun itse elokuvassa. Tottakai jos jompikumpi vanhemmista makaa usein kotona krapulassa ja lapsi tietää että alkoholia on edellis iltana kiskottu, niin hän tunnistaa varmasti krapulan. Mutta onko se sitten elokuvan syytä, vaiko olisko jotain muutettavaa kotioloissakin.

No sitten Niiskuneiti on siellä kasinolla tosiaan pelaamassa, koska halus rahaa bikineihinsä. Jos J alkaa 18 vuotiaana käymään pelihalleissa ja hurahtaa peleihin, lupaan että en syytä siitä 14 vuotta sitten nähtyä Muumit elokuvaa! Ei mulla sitten muuta! :D

 Veisittekö ite lasta kattoon elokuvaa, jos ootte lukenu kommentteja siitä minkälainen elokuva on?

Helpot juhlakampaukset.

Mä muistin eilen mun harjotuspään olemassa olon ja teki mieli vääntää pari kampausta kun Pimu veteli päiväunia.

Näissä ei aikaa juurikaan menny, eikä oo tehty viimesen päälle. Lakkaa en käyttäny yhtään, pohjatöitä en sen kummosempia tehny enkä edes pessy päätä vaikka edellinen kampaus oli vuosia ollu raukkaparan päässä :D Kuvia oli vaikee ottaa samalla kun teki, joten kunnon vaihe-vaiheelta kuvia en saanu tehtyä. 
Niin ja älkää välittäkö karmeista kollaaseista! :D

Ensin jätin hiusrajoille hiuksia ja pistin ne nipsuilla kiinni. Sen jälkeen kunnon tupeeraukset hiuksiin, jos tän kampauksen olisin tehny oikeelle ihmiselle vaikka juhliin, niin kevyttä lakkaa pieni suihkasu jokaisen tupeeraus osion jälkeen. Sen jälkeen harjalla silotus ja kiinnitys toiselle puolelle. Hiukset pysyy hyvin kun pinnit pistää tolla tavalla ristikkäin,miten ne on ensimmäisessä kuvassa.

Sen jälkeen peitin pinnejä ja kieputtelin hiuksia niitten päälle (saa helpommin laitettua, jos hiuksia on kihartanut)

Kolmannessa kuvassa näkyy, ei niin kauniit yksityiskohdat. Ne lähinnä esimerkkinä siitä, että kun hiusrajoja jättää auki, niin niistä hiuksista saa kieputettua/letitettyä (tai mitä vaan keksii) yksityiskohtia kampaukseen.

Neljännessä kuvassa oon kihartanu loput auki olevat hiukset. Osaa kiepsuttelin myös kiinni ja osa jäi auki. Etuhiukset pistin pinneillä taaksepäin kiinni.

Viimeset kuvat valmiista kampauksesta sivulta ja etuviistosta. Taas kerran, jos kampaus olis ollu juhliin tai muuhun, niin lakkaa olisin suihkinu, sekä tasotellu harjalla tarkasti tupeeraukset piiloon.

Tää toinen kampaus on tehty edellisen pohjilla, eli sama pohja kun tossa aiemman kampauksen ykköskuvassa. Purin edellisen kampauksen siihen saakka, joten ne kiharat oli edellis kampauksesta jäljellä.

En tiedä osaanko selittää ykköskuvaa mitenkään että sitä voisi ymmärtää, kuva olis ollu paras vaan vähän vaikee olis ollu ottaa.
Hiukset on siispä oikeella puolella, keskeltä kiinni pinneillä. Tupeeraukset tasotetaan myös oikeelta puolelta harjalla siistin näköseks. Vasen käsi suunnilleen pinnien kohdalle, hiukset kiepsautetaan käden "ympärille" niin että hiukset/latvat on vasemmalle päin. Silota harjalla. (mitä en ite tehny kuten kuvasta näkee) Nutturan suuruuteen ja muotoon voi tässä vaiheessa vaikuttaa helposti. Hiukset laitetaan kiinni pinneillä, kuvan osottamalla tavalla.

Kakkos ja kolmos kuvat on edestä päin, hiuksia jätin eteen vapaaksi. Niitä kiinnittelin osio osiolta eteen pinneillä. Pinnit pystysuunnassa kiinni. Sen jälkeen kihartelin taas hiemanlisää vapaana olevia hiuksia.

Osasta hiuksia kieputtelin punoksia ja laitoin niitä kiinni. Osaa kiepautin löyhästi kiinni.

Äh, en tiedä tajusikohan näistä ohjeista kukaan yhtään mitään, mutta nopeet ja "helpot" kampaukset nää on, ainakin tehdä jollekkin toiselle kun itselle :D

Meiän talvivaatteet.

Käytiin tänään ostoksilla mun äidin ja lasten kanssa. Talvivaate varastoja tuli täydennettyä, J:ltä vielä puuttuu takin kaveriks toppahousut. Kamerasta loppu akku, joten mun ja J:n talvikengät jäi kuvaammatta mutta en jaksa oottaa että kamera latautuu, vaan näpyttelen tän nyt kun Pimu nukkuu...

Ensin mun takit:

Siistimmät kauppa/ravintola yms. takit;

Kaks vasemman puoleista takkia on sama. Ostettu Vilasta tänään. Oikeen puolimmainen ostettu New yorkeista viime vuonna.

Ulkoilutakkeina toimii kaks Everestin takkia. Nää on niin tyhmän näkösiä henkarissa roikkuessa, että oli pakko napsasta päälläkin kuvat.

Pimulta löytyy;

Jonathanin toppapuku, tänään ostettu (Takki 80cm ja housut 86cm). Molon ihana pinkki haalari (80cm). Kauppatakkina toimii kirpparilta löydetty h&m takki (74cm).
Kenkiä on kolmet, eilen löysin cittarin tarjouskorista 10 eurolla vasemman puoleiset violetit kengät. Niissä on ihana paksu karvavuori sisällä. Vikingin goret, ostettu kenkäkaupan loppuunmynnistä. Sitten ne Kuomat, mitkä jo esittelin aiemminkin kirppis ostoissa. Kaikki kokoo 22, mikä on vielä reilu mutta menee sitten villasukan kanssa.
Kauppakenkinä meillä on pinkit converset :)

Sitten J:

Siistimpänä takkina H&m villakangastakki (104cm). Icepeakin toppatakki (116cm), ostettu ideaparkista tasauspäiviltä. Viime vuotinen Molon haalari mahtuu vielä tänä vuonna (110cm).
Kengistä ei nyt tosiaan kuvia oo, mutta Vikingit coret ja loskarit (merkkiä en nyt muista) löytyypi, niillä olis tarkotus pärjätä talvi.

Kuinka monella on erikseen kauppatakit lapsille? Jos on, niin laitatteko aina kauppaan siistimmän vaatteet? Meillä noi kauppatakit on lähinnä ravintola- ja isompia ostosreisssuja varten. Ruokakauppaan harvemmin vaihdetaan mitään siistimpiä vaatteita, varsinkin sillon kun on menty suoraa ulkoiluista kauppaan.

Pimu 1,5v

Neuvolakäyntikin osu sopivasti ihan oikeelle päivälle, neidin mitat; Paino 11,35kg pituus 79.8cm

Pimu

-Nukkuu yhdet päiväunet, kestoltaan yleensä n.2h

-Illalla nukkumaan mennään klo 20, välillä nukahtaminen kestää ja pälättää sängyssään. Aamusin heräilee yheksän aikaan.

-Syö ite lusikalla, ympäristö on sen näkönenkin.

-Nokkamukista ollaan siirrytty tavalliseen mukiin.

-Äitiyspakkauksen vauvapeitto vaihtunu juniori koon peittoon.

-Kirjojen lukeminen on ihan lempparia. Pitkiä kirjoja ei jaksa vielä kuunnella, mutta paksu sivuset ja lyhyet kirjat on kivoja.

-Eläimistä tykkää vieläkin kovasti.

-Vauvat on myös ihania, niitä on kiva katsella ja silitellä. Sekä tietysti halia "aaaiiii" äänteen kanssa.

-Sanoja tulee himppusen alle 30. Kirjottelin niitä juuri ylös paperille ja laitan vauvakirjan väliin.

-Pottailua ei olla vielä alotettu, pitäis kyllä alotaa.....

-Musiikkia saa pyllyn vipattaan ja tanssiminen alkaa, ihanan näköstä nykimistä ja heilumista :D <3

Lasten liikunta

"Yleisten liikuntasuositusten mukaan leikki-ikäisen lapsen tulee liikkua reippaasti vähintään 2 tuntia päivässä."

" Päivittäinen liikunta on paitsi terveellistä, myös lapsen normaalin fyysisen kasvun ja kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta välttämätöntä. Lapsen tulee saada liikkua eri ympäristöissä, koska liikkuminen on tärkeää lapsen motoristen taitojen ja hermoston kehittymisen kannalta."
(Tekstit kopioitu täältä )

Äkkiseltään luettuna, 2 tuntia liikuntaa päivässä tuntu mun mielestä hurjan isolta määrältä. Hämäävä tässä kuitenkin oli ehkä se, että lapsen liikunta on hieman erilaista kun aikuisen, ainakin eri muodossa olevaa.
Kun aikuinen harrastaa liikuntaa, se ei yleensä tapahdu leikin muodossa, tai ite en ainakaan laske liikuntamääräni sitä jos juoksentelen vähän hippaa leikkipuistossa, vaikka tokihan sekin liikuntaa on.
Aikuinen lähtee liikkumaan yleensä tosissaan, kävely lenkille, juoksulenkille, salille, jumppaan yms. ja varmaankin aika monen aikuisen tavotteena on liikkua painonpudotuksen takia, lapsia harvemmin patistetaan liikkumaan sen takia että nyt hop hop kaloreita palamaan saatika sitten että nosta sitä rautaa enemmän,  että lihakset alkaa kasvaan,

Lapsen kohdalla liikunta muodostuu päivän aikana monesta palasesta. Liikunnan pitäis mielestäni olla ennen kaikkee hauskaa ja mieluisaa puuhaa lapselle. Leikkipuistoissa juokseminen ja kiipeily on useille mieleistä tekemistä.

Meidän J tykkää myös polkee pyörällä ja kävellä metsässä. Ikinä ei kuitenkaan pyörä-tai kävelylenkille lähdetä sillä periaatteella, että nytpäs lähdetään poika lenkille!  Jalkapallon peluusta J myös tykkää, mutta luulisin että ens vuonna vasta olis parempi aika pojan mennä nappulaliigaan harjotteleen kunnolla jalkapalloo, mikäli aihe vielä sillon kiinnostaa.

Pimun liikunta koostuu kävelystä ja juoksemisesta paikasta toiseen, jonkin verran myös kiipeilystä. Mutta kiipeilykin rajottuu kotona lähinnä sohvana ja sänkyyn, ulkona kiipeää liukumäkeen vieviä rappusia ylös.

Me käydään kerran viikossa tempuradalla, missä saa pomppia, kiipeillä, juosta, pelata palloilla, roikkua köysissä, hyppiä trampoliinillä, hyppiä patjalle jne. Mitä oikeestaan ikinä keksiikään. Tästäkin ehkä J saa hieman enemmän irti, mutta hyvin Pimu siellä kirmaa muitten joukossa.

J käy myös kerran viikossa illemmalla naperoissa, missä jumpataan tai liikutaan eri muodoissa. Tunneille ei oo yhtä ainutta teemaa, vaan tunteja on laidasta laitaan. On temppurataa, jalkapalloo, sählyä, koripalloo - tai ehkä lähinnä näihin lajeihin tutustumista. Sen koenkin tosi kivana, niin lapsi huomaa mikä laji tuntuu itsestä kivalta ja mikä ei niin mielenkiintoselta.

Pidän ehdottomasti liikuntaa tärkeenä osana päivää, mutta lapsen kanssa en lähe sitä pakolla toteuttamaan. Jos ei huvita pyöräillä, niin sitten tehdään jotain muuta.

Mitä te ajattelette lasten liikunnan tärkeydestä, miten se toteutuu päivissänne?

Äidin uudet housut

Mun mielestä sopivan kokoset farkkujen ostaminen on vaikeeta. Otan helposti liian ison koon, sellasen mikä tuntuu liikkeessä just hyvältä, mutta kotona huomaakin hetken päästä että housut lörpsähtää päällä. Pienemmässä koossa taas tuntuu, että mahamakkarat ja jenkkakahvat puristuu liian ikävästi näkyville.

Viime viikolla löysin Vero modasta aivan mahtavat housut! Etin kunnon farkkua, sellasta paksua kangasta, mutta päädyinkin sitten toisiin. Onneks päädyin, nimittäin nää on aivan ihanat jalassa! Materiaali on suht ohkasta ja venyvää kangasta, mikä varmaan vaikuttaakin paljon siihen, että housut on niin hyvät jalassa.. En tiedä kutsutaanko näitäkin farkuiks, vai mikä olis oikee nimitys.
Niin paljon ihastuin näihin housuihin, että kävin tänään hakemassa toisetkin, mutta mustana.

Nää on kyllä ihan pilleimmistä pilleimmät, jos tykkää enemmän suoralahkeisista mitkä ei ihan myötäile pohkeita, niin ei varmaankaan tykkäis näitä pitää.

Edestä päin otettu kuva ei ihan oikeutta tee näille housuille. Kaks ekaa kuvaa samoista housuista, ulkona otetussa väri sellanen mikä oikeesti onkin. Kaks oikeeta kuvaa mustista.

Hintaa näillä tais olla 39e, joten ei ollu pahan hintaset. (ainakaan verrattuna siihen, kun joskus aikoinaan vero modan yhdet tietyn malliset takatasku housut oli in ja ne makso 79e)

Hyvän fiiliksen tuoja.

Hyvien bändien keikat on asia, mikä saa mulle ihan tajuttoman hyvän fiiliksen. Melko usein, tai oikeestaan aina, nää keikat ajottuu viikonloppuun ja sillon on alkoholi kuulunu mukaan, mikäli keikka on ollu meiän kaupungissa.
Vähän aika sitten lähettiin Helsinkiin keikalle, tämä meni täysin selvinpäin ja ai että se fiilis on aina niin hyvä. Parasta on, kun muistaa biisien sanat ulkoo ja saa laulaa ja tanssia mukana sydämensä kyllyydestä.

Tämä viimesin keikka, oli meiän ala-aste ja osan yläasteesta oleva ihan ykkös suosikki, nimittäin TYRÄVYÖ. Ollaan oltu ala-asteella kattomassa kerran livenä tätä bändiä, muuten sitten tykitettiin tätä bändiä kokoajan kotona. Niin siistiä oli huomata, miten biisit muisti vieläkin ulkoo, vaikka kyseistä bändiä ei tuukkaan enää usein kuunneltua.

Kristian oli ihan mun suosikki ja olinkin siihen niin rakastunu, kun nyt vaan tuntemattomaan ihmiseen voi olla :')

Tässä kuussa olis taas tiedossa kyseisen bändin keikka mihin lähetään kavereitten kanssa, sen jälkeen ei varmaan tuu enää tätä bändiä lähettyä kattoon.

Sitten niitä tän päivän "oikeita" suosikkeja, mitä mennään katsoon aina kun ne tänne tulee on Kotiteollisuus (sen keikka tiedossa meillä loppu vuodesta <3) sekä Klamydia, mitä käytsiin tsekkailemassa viime vuoden puolella. Klamydia ja Kotiteollisuus on ollu täällä useempaan otteeseen, joten ne on nähty jo monia kertoja.

In Flames on myös tosi korkeella mun suosikeissa, sitä ollaan käyty muutama vuosi sitten kattomassa Helsingissä. Ne olis taas marraskuussa tulossa, mutta voi olla että se keikka jää valitettavasti väliin multa :/

Eppu Normaalia oltiin kesällä kattomassa, se ei edes kuulu ihan mun ykkös suosikkeihin mutta sellasta taustamusiikkia mitä voin kuunnella joskus. Silläkin keikalla silti vaan fiilis oli niin mahtava ja biisien sanoja muisti hyvin :)

Yks minkä haluisin joskus nähdä, on Haloo Helsinki. Niitten uutuusbiisi Beibi on niin mahtava, että se soikin meillä kyllästymiseen saakka joka päivä ;)

Minkälainen musiikkimaku teillä on? :)

Viikon liikkunnat

Nyt tulis taas viime viikon liikuntapläjäys.

Syömisistä en jaksa kirjottaa mitään, koska ne ei kauheen hyvin mennyt.... Perjantaista-sunnuntaihin herkuttelua jne.

Tiistai: Bodycombat
          Kesto: 59 min
          Kalorit: 580

Keskiviikko:Lenkki
                   Kesto: 59 min
                   Kalorit: 479

Lauantai: Piloxing
               Kesto: 54 min
               Kalorit: 494

Sunnuntai: Lenkki
                 Kesto: 59 min
                 Kalorit: 496
 

Sykemittarin viesti: Hyvä harjoitusviikko.
Yhteensä: Kalorit: 2040 kaloria, Liikuntamäärä; 3h 53min
        

Kissakortti

J tykkää askartelusta ja näpertelystä, erityisesti sillon ku toiminta on ohjattua. Yksinään ei siis jaksa kauaa kiinnostua. Eikä vielä yhdessä tehdenkään mielenkiinto riitä hirveen pitkäks aikaa, mutta hyvin saa kortit askarreltua.

Mun äidillä on ollu synttärit ja isällä nimpparit, joten väsättiin sitten ajankuluks J:n kanssa kortit. Mä en ite oikein perusta kaupan valmis kortteihin - ainakaan enää sen jälkeen kun lapset on syntyny. Sukulaisille tulee melkein aina tehtyä J:n tekemä kortti/piirrustus, joita annetaan muutenkin kun vaan kenenkään juhlapäivinä.

J on innostunu kirjottamisesta, malliksi kirjotan sille nimiä ja hän niitä innoissaan siitä raapustaa omalle paperille.

Kirppistelyä

Tänne aukes vähän aika sitten uus kirpputori, nyt niitä löytyykin tästä kylästä kolme.
Eilen hydöynnettiin J:n kanssa isimiehen saikkupäivää ja lähettiin keskenämme, Pimun ollessa päikkäreillä, kiertään kirppikset läpi.
Mä en oo ennen hoksannu, että niissä voi maksaa myös kortilla! Joskus on jääny ostokset tekemättä, kun en oo jaksanu kävellä automaatille enkä tätä kortilla maksua oo jostain syystä hokassu.

Sunnuntaina kun kävin J:n kanssa kaksin kaupassa, huomasin että pikku ihminen nautti siitäkin paljon. Yleensä käydään koko konkkaronkka kaupassa, Pimu ei jaksais kauaa istua kärryissä joten kauppareissut on yleensä - heitetään tarvittavat asiat äkkiä kärryyn ja kassalle. Oli itellekkin niin erilainen fiilis olla kaupassa vaan J:n kanssa, joka oli apuna ja halus laittaa ite tavaroita kärryihinsä. Niin ihana pieni apuri oli <3

Muutamia juttuja tarttu kirppikseltä mukaan, vaatteita vaan Pimulle. Kauheen huonosti on J:n kokosien hyvä kuntosia vaatteita.

Talveks kuomat, hintaa 4 e. Jotain likaahan niissä näkyy, mutta muuten loistavassa kunnossa. Housuja 1,50/kpl, huomatkaa koko ero! Vas. puoleiset Zaran 86cm ja oik.puoleiset name it 86cm.
Huppari, neule ja fleecehaalari vkhaalarin alle.
Muumi kurkistuskirja ja J:lle lautapeli.

Löysin myös J:lle nalle puh kirjan, mikä on vähän niinkun vauvakirja mutta ei kuitenkaan. Siinä on tehtäviä, missä kerrotaan itsestä. Ehkä lapsikirja olis oikee nimitys? :D Eilen illalla sitä vähän jo tehtiin J:n kanssa, harmi kun en oo ennen tollaseen missään törmänny että sais Pimullekkin, sitten kun oli isompi ja osais kunnolla vastailla kysymyksiin niin sais täytellä sillekkin.