Viikon loma, yksin.

Me ollaan kaverin kanssa päätetty, että repästään ja lähdetään syyskuussa etelään. Ihan kaksin. Ilman paria kaksveetä, ja paria viisveetä. Viisveet on hyviä kavereita, aika sisaruksellisia sellasia ja sen huomaa välillä menostakin. meiän kaks vee on saavuttanut varmaankin uhmaiän huipun (toivottavasati ainakin, ettei enää tästä pahene) ja raivarit saattaa alkaa mistä vaan Korjaat tuolia kun neitiä on syömässä ->show on valmis eikä varmasti syö enää. Rankkaa olla uhmis. Viis vuotiaiden kanssa allaselämä olis ihan erilaista, riittäis että ite istuskelis altaan reunalla. Kaks vuotiaan kanssa taas vieressä saa olla kokoajan. Itse matkustaminenkin olis aika eri asia jos pelkkä J olis mukana, kun Pimu.

Mutta jokatapauksessa, me siis lähdemme kaksin. Tää vaihtoehto ei oo tosissaan aiemmin edes pyöriny mielessä, ainoostaan joskus heitetty ilmoille että olis hieno lähtee. Nyt oon kyllä niin tyytyväinen ja innoissani päätöksestä, ainoo mikä vielä jarruttaa on koulun ja työkkärin lupa (työkkäristä pitää myös saada lupa kun koulutus on alkanut sen kautta) mutta toivon että lupa heltiää :) Ikävä varmasti tulee lapsia, mutta sitten pitää vaan koittaa miettiä, että tää on lähivuosian luultavasti ainutlaatunen tilaisuus.

Aijon maata paljon auringossa, syödä hyvin, shoppailla, katsella maisemia, nukkua kunnolla, tehdä kaikkee mitä huvittaa ja olla tekemättä kaikkee mikä ei huvita. Nauttia rauhasta ja hiljasuudesta, olla vastuussa vaan itsestä.

Kohteeks valikoitu Kreikka ja sieltä Kos. Onko joku käynyt? Tällä hetkellä meillä on kai hotelli päätettynä, se olikin vaikeeta kun hyviä vaihtoehtoja oli monia, kaikissa omat hyvät puolensa.
All inclusive oli meille ehdoton.

Kuvat finnmatkojen sivuilta.

Kerroinko jo, että ootan innolla?! ;)

Makuuhuone

Makuuhuone on ollut aika keskeneränen tänne muuton jälkeen. Tavarat oli vaan laitettu sinne mihin ne sopi, mutta jotenkin se oli autio, vaikkakaan ylimäärtästä tilaa nyt ei hirveemmin ollu.

Päätin yks päivä koittaa sänkyä eripäin ja sehän sopikin sinne paljon paremmin kun mitenkä se oli ennen. Huoneeseen tuli lisää tilaa, joten aloin haaveileen ikean lipastoista :D

Peili ei vieläkään oo päässyt mihinkään kiinni, niinkun ei aiemmassakaan asunto postauksessa ;))

Sänky oli ennen siis samassa paikkaa, mutta eripäin.

Sain lisää säilytystilaa lipastoista, sekä vähän jotain kodikkuutta lisää makkariin :)

Kun mikään muu ei auta.

Voisitko kuvitella huudattavasti lasta yöllä?
No enpä olis voinu kuvitella ennen minäkään, kunnes mitta tuli ihan täyteen. Jotain oli pakko tehdä ja kaikki muut keinot kokeilleena, ei muita jäänyt jäljelle.

Huudatusta ei suositella kenellekkään, mutta neuvolassa on sanottu myös että temperamenttisille lapsille, valitettavasti se on joskus ainoo tehoova keino.

Niinkun oon aiemmin kirjottanu, vesirokko ja unitutin jättö sai yöt hulinaks. Huutoo, raivoomista, kiukkuamista. Veden pyytely jäi myöskin päälle, josta sitten vihdoin ja viimen päästiin yhdessä yössä eroon sillä, että annoin lapsen huutaa. Kävin kyllä tasasin väliajoin laskemassa Pimun makuuasentoon ja sanoin että äitikin menee nukkuun. Ei varmaan yllätä, että huuto ylty. Puol kahen aikaan hiljeni kokonaan ja sen jälkeen nukkukin kaks yötä kokonaan, eikä vettä oo enää pyydelly.

Jonkin verran on varmasti ikän liittyvää tämä yöheräily ja uhmaikä tietysti pahentaa kiukkua yöllä, mikäli joku asia ei ole juuri niinkun ite haluaa. Tai sitten vai huudella peittoo päälle ja kun sen saa niin se potkitaankin pois ja huudetaan ei peittoo ;) ei oo helppo olla uhmaikänen ja tietää mitä haluaa ;))

No jokatapauksessa, nyt ehkä alkaa jo itelläkin pikku hiljaa univelat helpottaa.