Jos saisitte täysin päättää huomisesta lähtien minkälaisia olisitte, niin mitä päättäisitte? Minkälaisia piirteitä arvostatte ystävissä ja ihmisissä ylipäätään? Minkälainen ihminen on miellyttävä ja sellanen kenen seurassa viihtyy?
Mä aloin eilen miettiin telkkaria kattoessani että mistä pidän ittessäni, miltä ehkä vaikutan muitten silmissä ja minkälaisia piirteitä voisin itteeni haluta lisää.
En ala nyt jokaisesta erikseen analysoimaan olenko jo sellanen vai haluisinko olla sellanen, ettei postaus paisu äärettömiin. Mutta tässä piirteitä minkälainen ite olen/haluaisin olla:
Hyvä äiti
Tottakai kun lapset ovat suurin asia elämässä, mieleen tuli ekana tää.
Hyvän äidin määritelmiä on yhtä monta kun on äitejäkin, joten en ala nyt sen enempi eritteleen tähän mikä mun mielestä tekee hyvän äidin. Pientä parantamisen varaa löytyy aina ainakin omalta kohtalta (mm. esikoisen uhmakiukkujen sivuuttaminen omassa päässä)
Sana valmis
Sellanen kellä on aina jotain sanottavaa mihin tahansa. Kaikkee ei aina tarvi sanoo ääneen, mutta edes päässään tietäis mitä vois kommentoida asiaan.
Tää taito multa ihan oikeesti puuttuu vieraitten ihmisten kanssa. Joku heittää mulle yhtä äkkiä jonkun nokkelan heiton enkä keksi mitään fiksua takasin sanottavaa.
Suoraan puhuja/Puolensa pitäjä
Suoraan puhuminen ja ilkeys on mun mielestä kaks aivan eri asiaa. Mulla kiehuu päässä sillon kun ihmiset loukkaa tahallaan toista/puhuu ilkeesti ja selittelee jälkeen päin "no kun mä oon niin suorapuheinen". Hah, vaikka olis kuinka suorapuheinen se ei tarkota sitä etteikö toisia pitäis ottaa huomioon ihan samallalailla kun muittenkin.
No sitten kuitenkin suoraan puhuja tai oman/läheisten puolien pitäjä sillon kun siihen on oikeesti tarvetta.
Joskus vuosia sitten teiniaikoina meidän kaveriporukassa OLI yks ihminen, joka pompotteli muita aivan mielensä mukaan. Suuttu mistä millonki, sen seurassa sai olla varpaillaan ja miettiä mitä sanoo. Kukaan ei oikein kunnolla sanonu tälle ihmiselle vastaan, vaan keskenämme ihmeteltiin sitten kyseisen henkilön käytöstä. ONNEKS kerran tuli riitaa taas tämän henkilön alottamana ja sillon tuli purettua kaikki ärsytykset ja sanottua tälle ihmiselle suorat sanat. Sen jälkeen hän ei oo meiän kaveriporukkaan kuulunu ja hyvä niin.
Mulla on välillä vähän sellasta liian kiltin ihmisen vikaa. Pidän kyllä puoleni ja myös kavereiden (lapsista puhumattakaan) esimerkillä viime kesänä kun poistuttiin baarista pilkun jälkeen ja joku muikkeli päätti napata kaveriani hiuksista kiinni, pieni "painiottelu" siinä kehkeyty mutta ei olis tullu mieleenkään jättää kaveria yksin siihen pulaan.
Mä vaan mietin normi arkipäivän tilanteissa ehkä liikaakin toista osapuolta, etten vaan loukkaa ketään. Mun pitäis löytää varmaan joku kultanen keskitie.
Luotettava
Luotettavuus on ystävyyden ja perheen perusta. Haluan olla luotettava ihminen ystävilleni, samoin perhelle/suvulle. Haluan että lapset isompana aattelee että voi luottaa muhun 100% varmasti tiukassakin paikassa.
Positiivinen
Sellanen joka näkis kaikissa ja kaikessa myös ne positiiviset puolet. Jokaisesta niitä varmasti löytyy. Samoin kun se että osais nähä huonoissakin asioissa kenties jotain hyvää. Rämpiä sieltä kuramontun pohjalta takasin ylös voittajana.
Aurinkoinen luonne, usein ilonen ja nauraa paljon.
Mukava/"Kaikkien kaveri"
Sellanen rennon rempsee tyyppi joka tulis toimeen kaikkien kanssa. No okei, se on ehkä mahdottomuus mutta sillon voi liueta paikalta hiljaa ja vaihtaa seuraa jos jonkun jutut ei ihan kohtaa omien kanssa.
Sellanen ihminen kestä joku uus tuttavuus vois ajatella "vitsi olipas toi mukava ihminen".
Vaikka haluaisin olla sana valmis, ensivaikutelmaan itestäni jos pitäis valita näiden välillä, valitsisin kuitenkin mukavuuden.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Tylsää kotona.
Me ollaan hilluttu koko viikko kotona! Alkaa hieman tylsyys iskeen itellä sekä lapsilla. Näinä päivinä on oikein super luxusta päästä illalla lähteen salille jumppaileen (kyllä, oon edelleen ihan koukussa eri ryhmäliikuntatunteihin <3)
Syy miks ollaan oltu vaan kotona, on yllätys yllätys taas sairastelu. J:lle nousi kuume lauantai iltana heti vieraitten lähettyä. Epäilin että kuume (tai lähinnä mittarin näyttämä lukema) saatto osaltaan johtua ihan siitä riehunnan määrästä mitä nämä 3 poika kaverusta sai aikaan. Sunnuntaina mittari näytti lämpöö mutta J oli iha virkku ja oma ittensä, halus lähtee mummun ja papan kanssa elokuviin ja syömään. Maanantaina sitten nousikin korkee kuume ja poika oli ihan reppana :( Lääkärissä löyty korvatulehdus molemmista korvista.
Yskä on ihan hirvee varsinkin öisin, kokoajan joutuu pieni yskiin.
Päivät J:n osalta on menny sohvalla maatessa ja lastenohjelmia kattellessa. Nyt alkaa jo olla terve lukuunottamatta yskää ja nuhaa.
No sitten Pimu... Nuhassa hän on ollu taas jo pari viikkoo ja eilen käytiin korvalääkärillä. Taas tulehdukset. Suositteli putkia ja niistä soittelee mulle ens maanantaina.
Mä en oo edes perehtyny aiemmin sen paremmin putkitukseen, ei kai siihen voi mitään isoja riskejä liittyä?! No ne selviää sitten kun lääkäri soittaa.
J:n synttäreiltä mulla on blogin kannalta huonoja kuvia kun kaikissa melkein näkyy vieraita, täytyy muistaa Pimun synttäreillä koittaa ehtiä napsiin kuvia mitä voi täälläkin julkasta.
Kakkuna J.llä oli tilattu paloauto kakku. :D
Tarjolla oli tacopiirakkaa, kinkkupiirakkaa, kuivakakku, After eight juustokakku (ei kuvassa) sekä toinen kuvassa näkyvä juustokakku.
Lapsille oli sipsejä, karkkia, kurkkua ja porkkanaa + dippejä sekä lidilistä ostettuja pieniä pitsoja.
Meillä ei oo oikeita kahvikuppeja :D Arkikäytössä on muumimukit ja synttäri käytössä Teeman valkoset :)
Pimu tykkää hirveesti palikoista, siitä että joku kasaa tornin ja Pimu saa kaataa sen. Hurjan hauskaa.
Ilman tukee seisoskelua on jo havaittavissa jonkun verran, silti mä veikkaisin että tää neiti ei kävele ennen 1 v synttäreitä.
Syy miks ollaan oltu vaan kotona, on yllätys yllätys taas sairastelu. J:lle nousi kuume lauantai iltana heti vieraitten lähettyä. Epäilin että kuume (tai lähinnä mittarin näyttämä lukema) saatto osaltaan johtua ihan siitä riehunnan määrästä mitä nämä 3 poika kaverusta sai aikaan. Sunnuntaina mittari näytti lämpöö mutta J oli iha virkku ja oma ittensä, halus lähtee mummun ja papan kanssa elokuviin ja syömään. Maanantaina sitten nousikin korkee kuume ja poika oli ihan reppana :( Lääkärissä löyty korvatulehdus molemmista korvista.
Päivät J:n osalta on menny sohvalla maatessa ja lastenohjelmia kattellessa. Nyt alkaa jo olla terve lukuunottamatta yskää ja nuhaa.
No sitten Pimu... Nuhassa hän on ollu taas jo pari viikkoo ja eilen käytiin korvalääkärillä. Taas tulehdukset. Suositteli putkia ja niistä soittelee mulle ens maanantaina.
Mä en oo edes perehtyny aiemmin sen paremmin putkitukseen, ei kai siihen voi mitään isoja riskejä liittyä?! No ne selviää sitten kun lääkäri soittaa.
J:n synttäreiltä mulla on blogin kannalta huonoja kuvia kun kaikissa melkein näkyy vieraita, täytyy muistaa Pimun synttäreillä koittaa ehtiä napsiin kuvia mitä voi täälläkin julkasta.
Kakkuna J.llä oli tilattu paloauto kakku. :D
Lapsille oli sipsejä, karkkia, kurkkua ja porkkanaa + dippejä sekä lidilistä ostettuja pieniä pitsoja.
Ilman tukee seisoskelua on jo havaittavissa jonkun verran, silti mä veikkaisin että tää neiti ei kävele ennen 1 v synttäreitä.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Naamat nettiin.
Tää aihe on mietityttäny mua paljon, varsinkin blogin puolella. Onko oikein pistää lapsen/lapsien kuvia nettiin, vieläkun lapset on niin pieniä ettei osaa ite sanoo puolesta eikä vastaan.
Mä alotin blogin kirjottamisen kun J oli pienempi. Kirjottelin siitä ihan nimellä, sekä laitoin kuvia. Kuvia missä näky myös kasvot selvästi.
Pimun syntymän jälkeen taisin muutaman postauksen tehä ja sen jälkeen blogi jäikin aika hiljaiseloon. Jossain vaiheessa poistin kaikki vanhat postaukset ja aattelin etten kerro lapsien nimiä enkä laita heistä naamakuvia nettiin.
Miksi näin?
Kovasti on ollu puhetta siitä kiusataanko lapsia siitä mitä esim. blogeissa äidit on kirjotellu ja siitä kuinka lapsista löytyy kuvia. Mä oon miettiny ja miettiny mutta jotenkin musta tuntuu että kiusaamiselle aihetta tästä blogista ei saa. Toisaalta lapset osaa olla hyvin julmia ja ala-asteella, kiusaamiselle ei todellakaan tarvi olla edes mitään syytä (tai eihän sille koskaan voi olla mitään oikeeta syytä mikä siihen oikeuttais) vaan kiusaamista tapahtuu mitä pienemmistäkin asioista.
Mä myös luulen että sitten kolmen vuoden päästä kun J on menossa kouluun, internetja muu digitaalisuus on vaan yleistyny enemmän ja enemmän, uusia juttuja tullut eikä ehkä oo ihme senkään vertaa mitä se voi vielä nykypäivänä olla jos jonkun kuva on netissä.
Mua eniten mietityttää se kopioiko joku mun lisäämiä kuvia ja väittäis niitä omiksi kuvikseen. Vesileima on tähän aika hyvä ratkasu, sekä myös se toiminto että blogista ei saa kopioitua kuvia. Osaisko joku neuvoo mulle miten se tehään? Siis että kuvia ei sais kopioitua.
Jostain syystä muutenkin mietin vähän tarkemmin kuinka paljon meiän oikeeta elämää haluan täällä valottaa, täysin tuntemattomille ihmisille.
Lapsien nimiä en usko täällä paljastavani koskaan (ellen vahingossa kirjota nimillä) vaikka tossa kuva jutussa oonkin nyt välillä lipsunu, että muutamia naamakuva postauksia löytyy myös.
Facebookissa mulla kuitenkin on lasten kuvia, rajattuna ainoostaan kavereille. Kuitenkin jos oon merkinnyt jonkun muun samaan kuvaan, niin hänenkin kaverinsa näkee tän kyseisen kuvan... Tiedä sitten kuinka monta ihmistä on meidänkin lasten kuvia siellä nähnyt.
En koe kuitenkaan olevani super tarkka facebookin suhteen, jos joku lisää omasta+ meiän lapsesta kuvan en saa hepuleita tai käske poistamaan kuvaa. Tosin ainoot ketkä niin lisäis olis hyviä kavereita jotka tietää tän olevan ok.
Minkälaisia periaatteita teillä on netin ja lapsien kuvien suhteen? Saako muut lisätä esim. faceen teidän lapsesta kuvan vai ärsyttäiskö sellanen käytös?
Mä alotin blogin kirjottamisen kun J oli pienempi. Kirjottelin siitä ihan nimellä, sekä laitoin kuvia. Kuvia missä näky myös kasvot selvästi.
Pimun syntymän jälkeen taisin muutaman postauksen tehä ja sen jälkeen blogi jäikin aika hiljaiseloon. Jossain vaiheessa poistin kaikki vanhat postaukset ja aattelin etten kerro lapsien nimiä enkä laita heistä naamakuvia nettiin.
Miksi näin?
Kovasti on ollu puhetta siitä kiusataanko lapsia siitä mitä esim. blogeissa äidit on kirjotellu ja siitä kuinka lapsista löytyy kuvia. Mä oon miettiny ja miettiny mutta jotenkin musta tuntuu että kiusaamiselle aihetta tästä blogista ei saa. Toisaalta lapset osaa olla hyvin julmia ja ala-asteella, kiusaamiselle ei todellakaan tarvi olla edes mitään syytä (tai eihän sille koskaan voi olla mitään oikeeta syytä mikä siihen oikeuttais) vaan kiusaamista tapahtuu mitä pienemmistäkin asioista.
Mä myös luulen että sitten kolmen vuoden päästä kun J on menossa kouluun, internetja muu digitaalisuus on vaan yleistyny enemmän ja enemmän, uusia juttuja tullut eikä ehkä oo ihme senkään vertaa mitä se voi vielä nykypäivänä olla jos jonkun kuva on netissä.
Mua eniten mietityttää se kopioiko joku mun lisäämiä kuvia ja väittäis niitä omiksi kuvikseen. Vesileima on tähän aika hyvä ratkasu, sekä myös se toiminto että blogista ei saa kopioitua kuvia. Osaisko joku neuvoo mulle miten se tehään? Siis että kuvia ei sais kopioitua.
Jostain syystä muutenkin mietin vähän tarkemmin kuinka paljon meiän oikeeta elämää haluan täällä valottaa, täysin tuntemattomille ihmisille.
Lapsien nimiä en usko täällä paljastavani koskaan (ellen vahingossa kirjota nimillä) vaikka tossa kuva jutussa oonkin nyt välillä lipsunu, että muutamia naamakuva postauksia löytyy myös.
Facebookissa mulla kuitenkin on lasten kuvia, rajattuna ainoostaan kavereille. Kuitenkin jos oon merkinnyt jonkun muun samaan kuvaan, niin hänenkin kaverinsa näkee tän kyseisen kuvan... Tiedä sitten kuinka monta ihmistä on meidänkin lasten kuvia siellä nähnyt.
En koe kuitenkaan olevani super tarkka facebookin suhteen, jos joku lisää omasta+ meiän lapsesta kuvan en saa hepuleita tai käske poistamaan kuvaa. Tosin ainoot ketkä niin lisäis olis hyviä kavereita jotka tietää tän olevan ok.
Minkälaisia periaatteita teillä on netin ja lapsien kuvien suhteen? Saako muut lisätä esim. faceen teidän lapsesta kuvan vai ärsyttäiskö sellanen käytös?
torstai 13. maaliskuuta 2014
Kevät
On todella paljon pirteempi olo, kun aurinko paistaa ja ulkona tuntuu ihanan lämpöseltä. Valitettavasti takaraivossa tykyttää loppuviikon sääennuste ja jo huomenna pitäis olla vähän viileempää. Lumisadettakin luvattu mutta mä niin toivon ettei sitä enää tulis kun ehti jo kevään makuun päästä.
Eilen käytiin aamupäivällä leikkipuistossa ja Pimukin hoksas että kyllähän ulkovaatteillakin konttaan pääsee. Kauheen kauaa ei maassa ollu mutta se Lassien haalari ei kyllä pidä kosteuttakaan yhtään:( Sisähousut oli märät polvista ja pepusta.
Iltapäivällä päikkäreitten jälkeen mentiin takapihalle, päälle pääsi Po.pin vaatteet eikä ollu kosteusongelmia niiden kanssa :)
Tänään viä paistaa aurinko ja on lämmintä, siitä täytyy nauttia ja suunnata pihalle heti kun lapset herää. Viideltä sitten alkaakin taas jumppa.. :)
Eilen käytiin aamupäivällä leikkipuistossa ja Pimukin hoksas että kyllähän ulkovaatteillakin konttaan pääsee. Kauheen kauaa ei maassa ollu mutta se Lassien haalari ei kyllä pidä kosteuttakaan yhtään:( Sisähousut oli märät polvista ja pepusta.
Iltapäivällä päikkäreitten jälkeen mentiin takapihalle, päälle pääsi Po.pin vaatteet eikä ollu kosteusongelmia niiden kanssa :)
Tänään viä paistaa aurinko ja on lämmintä, siitä täytyy nauttia ja suunnata pihalle heti kun lapset herää. Viideltä sitten alkaakin taas jumppa.. :)
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
J 4 vee.
Neljä vuotta sitten on meiän pikkumies J syntynyt. Taas voi kai taivastella että miten mahottoman nopeesti tää aika rientää.
Mun mielestä 4 vuotias tuntuu jo paljon isommalta kun alle 4 v.
1,2 ja 3 vuotis synttäreittenkin jälkeen J on tuntunut silti vielä suht pieneltä lapselta, mutta jotenkin tää 4 v on joku rajapyykki kun lapsesta tulee paljon isompi. En tiedä miks musta tuntuu aina siltä :D
J käy 2 kertaa viikossa kerhossa leikkimässä 2,5 tunnin ajan. Alusta saakka on tykänny tosi paljon olla siellä ja meneekin sinne aina mielellään.
Lempileikkejä on ehdottomasti autoleikit. Cars elokuvasta olevat pikkuautot on lemppariautoja, mutta muillakin autoilla on kiva leikkiä. Pikku legot on alkanu jonkin verran kiinnostaa, samoin kun kaikki Palomies leikit varsinkin ulkona on kivoja.
Piirtely on välillä kivaa, mutta selvästikkään ei oo lempi puuhaa eikä jaksa siihen kovinkaan kauaa keskittyä.
Erilaisista peleistä tykkäis kovasti, harmittavasti vaan Pimu tulee salamana paikalle kun huomaa että aletaan pelaileen jotain. Muistipeli taitaa olla kaikista kivoin.
Päiväunia nukkuu 1,5 tuntia, selviää kyllä ilmankin jos meillä on muuta touhua.
Nyt kun lumet on sulanu ollaan taas otettu pyörä varastosta esiin ja lenkit taittuu J:n pyöräillessä. Viime keväänä ostettiin pyörä ja heti hokas mikä on homman nimi. Reippaasti (ja kovaa) jaksaa polkee pyörällään.
Jalkapalloo on omassa pihassa mukava potkia, jos se otetaan leikkipuistoon mukaan jää pallo usein koskemattomana maahan.
Melkonen hurjapää poika on, eikä aristele yhtään kiipeillä ja keikkua leikkitelineissä.
Jonkin verran on alkanu ujosteleen vieraita ihmisiä, sillon saattaa mullekkin puhua kuiskailemalla ettei kukaan vaan kuule mitä hän mahtaa sanoo ;)
R kirjainta ei osaa vielä sanoo, mutta muuten puhuu mun mielestä erittäin hyvin. Vuosi sitten 3 vuotis neuvolassa kysy kuinka pitkiä lauseita puhuu ja olin vähän huuli pyöreenä. Meiän papattaja on jo sillon puhunu ihan yhtä pitkiä lauseita kun aikuisetkin enkä osannu siihen vastatakkaan sitten muuta kun yhtä pitkiä kun mekin :D
Uskomatonta, että tuo pieni rakas on oikeesti jo 4 vuotta <3
Lauantaina on sitten tiedossa synttärikekkerit.
Mun mielestä 4 vuotias tuntuu jo paljon isommalta kun alle 4 v.
1,2 ja 3 vuotis synttäreittenkin jälkeen J on tuntunut silti vielä suht pieneltä lapselta, mutta jotenkin tää 4 v on joku rajapyykki kun lapsesta tulee paljon isompi. En tiedä miks musta tuntuu aina siltä :D
J käy 2 kertaa viikossa kerhossa leikkimässä 2,5 tunnin ajan. Alusta saakka on tykänny tosi paljon olla siellä ja meneekin sinne aina mielellään.
Lempileikkejä on ehdottomasti autoleikit. Cars elokuvasta olevat pikkuautot on lemppariautoja, mutta muillakin autoilla on kiva leikkiä. Pikku legot on alkanu jonkin verran kiinnostaa, samoin kun kaikki Palomies leikit varsinkin ulkona on kivoja.
Piirtely on välillä kivaa, mutta selvästikkään ei oo lempi puuhaa eikä jaksa siihen kovinkaan kauaa keskittyä.
Erilaisista peleistä tykkäis kovasti, harmittavasti vaan Pimu tulee salamana paikalle kun huomaa että aletaan pelaileen jotain. Muistipeli taitaa olla kaikista kivoin.
Päiväunia nukkuu 1,5 tuntia, selviää kyllä ilmankin jos meillä on muuta touhua.
Nyt kun lumet on sulanu ollaan taas otettu pyörä varastosta esiin ja lenkit taittuu J:n pyöräillessä. Viime keväänä ostettiin pyörä ja heti hokas mikä on homman nimi. Reippaasti (ja kovaa) jaksaa polkee pyörällään.
Jalkapalloo on omassa pihassa mukava potkia, jos se otetaan leikkipuistoon mukaan jää pallo usein koskemattomana maahan.
Melkonen hurjapää poika on, eikä aristele yhtään kiipeillä ja keikkua leikkitelineissä.
Jonkin verran on alkanu ujosteleen vieraita ihmisiä, sillon saattaa mullekkin puhua kuiskailemalla ettei kukaan vaan kuule mitä hän mahtaa sanoo ;)
R kirjainta ei osaa vielä sanoo, mutta muuten puhuu mun mielestä erittäin hyvin. Vuosi sitten 3 vuotis neuvolassa kysy kuinka pitkiä lauseita puhuu ja olin vähän huuli pyöreenä. Meiän papattaja on jo sillon puhunu ihan yhtä pitkiä lauseita kun aikuisetkin enkä osannu siihen vastatakkaan sitten muuta kun yhtä pitkiä kun mekin :D
Uskomatonta, että tuo pieni rakas on oikeesti jo 4 vuotta <3
Lauantaina on sitten tiedossa synttärikekkerit.
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Laivailua.
Ensin on pakko taas manata tätä bloggeria. Mulla jökkii noi omat lukulistat TODELLA usein. Taas kerran ei näytä yhtäkään luettavaa blogia vaan väittää että niitä ei ole. Harva se päivä tää ei päivitä kaikkien kirjotuksia tohon listaan ollenkaan. Ärsyttävää.
Sitten itse asiaan. Keksittiin kaverin kanssa torstaina että hei lähetääs huomenna laivalle. Ei kuitenkaan perjantaina lähetty, mutta lauantaina automme starttas kohti Helsinkiä ja sieltä Tallinnaan.
Meitä lähti 3 perhettä, jokaisella on melkein 4v pojat. Voitte uskoo että meteliä näistä kaveruksista lähtee. Vilkkaita lapsia, jotka osaa hienosti vuorotellen villitä toisiaan. Anteeks vaan muut laivalla olijat, luulen että meiän lapsien nimet tuli kaikille tutuiks kun vuorotellen niitä siellä huudettiin ;)
Pimu jätettiin mun vanhemmille hoitoon.
Mun mielestä on tärkeetä antaa joskus vanhempi-lapsi aikaa toiselle lapselle kerrallaan jotta lapsi saa kokonaan huomion itteensä. Varsinkin kun vanhempi lapsi on se, joka on joutunu totutteleen siihen ettei ookkaan enää ainut huomion saaja.
Pimu on vielä niin pieni ettei tietenkään ymmärrä mistä jäi paitsi, vuoden päästä ei varmasti tuu enää tälläsiä laivareissuja tehtyä vaan toisen lapsen kanssa.
Koen myös Pimun kannalta paljon mukavemmaks että se sai olla mummolla ja papalla leikkimässä ja hellittävänä kun laivalla. Rattaissa istuminen kun jonotetaan millon mihinkin/istua syöttötuolissa kun muut syö yms yms olis varmasti pidemmän päälle käyny tylsäks.
Lattialle en olis kauheesti uskaltanu päästää, sillä aikamoinen pöpökausi on tällä hetkellä menossa.
Mietittiin mini risteilyn sekä tän 22h tallinnan risteilyn välillä. Ratkaseva asia oli lähtöaika sekä tietty kiva päästä seuraavana päivänä hetkeks laivasta ulos, ei ainakaan aika käy pitkäks. Miniristeilyt lähtee vaan aamulla ja illalla, tämä lähti 18:30 ja oli seuraavana päivänä takasin klo 16.
Mä odotan joka laivareissulla buffet ruokailua, aina ennen oon käyny siinä illalla mutta nyt mentiinkin seuraavana päivänä klo 14:15. Ruoka oli taas kerran niiiin hyvää, vaikkakaan en ikinä siellä koko summalla kyllä syö.
Tallinnassa tehtiin nopeita ostoksia, mitään suurempaa ei sillä hinnat on liikkeissä aika samaa tasoo kun Suomessakin.
Löysin J:lle Sportlandin outletista uudet Converset <3 34,95 jäi hintaa.
Itsehän olin myös Converset koivissa matkassa, ne on vaan ne oikeet the tennarit :D
Uus treenikassi mulle, samasta paikkaa. Hintaa 39e, eli ei eroo Suomen hintoihin.
Pimulle tuliainen.
J lentsikka sekä cars auto fani osti matkarahoillaan 2 lentsikkaa ja auton :)
Sitten itse asiaan. Keksittiin kaverin kanssa torstaina että hei lähetääs huomenna laivalle. Ei kuitenkaan perjantaina lähetty, mutta lauantaina automme starttas kohti Helsinkiä ja sieltä Tallinnaan.
Meitä lähti 3 perhettä, jokaisella on melkein 4v pojat. Voitte uskoo että meteliä näistä kaveruksista lähtee. Vilkkaita lapsia, jotka osaa hienosti vuorotellen villitä toisiaan. Anteeks vaan muut laivalla olijat, luulen että meiän lapsien nimet tuli kaikille tutuiks kun vuorotellen niitä siellä huudettiin ;)
Pimu jätettiin mun vanhemmille hoitoon.
Mun mielestä on tärkeetä antaa joskus vanhempi-lapsi aikaa toiselle lapselle kerrallaan jotta lapsi saa kokonaan huomion itteensä. Varsinkin kun vanhempi lapsi on se, joka on joutunu totutteleen siihen ettei ookkaan enää ainut huomion saaja.
Pimu on vielä niin pieni ettei tietenkään ymmärrä mistä jäi paitsi, vuoden päästä ei varmasti tuu enää tälläsiä laivareissuja tehtyä vaan toisen lapsen kanssa.
Koen myös Pimun kannalta paljon mukavemmaks että se sai olla mummolla ja papalla leikkimässä ja hellittävänä kun laivalla. Rattaissa istuminen kun jonotetaan millon mihinkin/istua syöttötuolissa kun muut syö yms yms olis varmasti pidemmän päälle käyny tylsäks.
Lattialle en olis kauheesti uskaltanu päästää, sillä aikamoinen pöpökausi on tällä hetkellä menossa.
Mietittiin mini risteilyn sekä tän 22h tallinnan risteilyn välillä. Ratkaseva asia oli lähtöaika sekä tietty kiva päästä seuraavana päivänä hetkeks laivasta ulos, ei ainakaan aika käy pitkäks. Miniristeilyt lähtee vaan aamulla ja illalla, tämä lähti 18:30 ja oli seuraavana päivänä takasin klo 16.
Mä odotan joka laivareissulla buffet ruokailua, aina ennen oon käyny siinä illalla mutta nyt mentiinkin seuraavana päivänä klo 14:15. Ruoka oli taas kerran niiiin hyvää, vaikkakaan en ikinä siellä koko summalla kyllä syö.
Tallinnassa tehtiin nopeita ostoksia, mitään suurempaa ei sillä hinnat on liikkeissä aika samaa tasoo kun Suomessakin.
Itsehän olin myös Converset koivissa matkassa, ne on vaan ne oikeet the tennarit :D
maanantai 3. maaliskuuta 2014
Hynynen, pilkkimistä ja 10kk neuvola.
Lauantai-Hynynen
Me ollaan oltu kavereitten kanssa harmistuneita kun Kotiteollisuutta ei oo lähiaikoina luvattu tänne meiän kylään esiintyyn. Sitten huomattiinkin että Hynynen on kyllä tulossa, jonkun toisen hepun kanssa vetään Kotiteollisuuden biisejä, Jihaa :)
Niimpä me juotiin (minä kyllä vaan 3 siideriä) ja tehtiin avokado-kanasalaattia yhen kaverin luona, siitä suunnattiin kuppilaan Hynystä kattoon :)
Hiukset pistin hyvin yksinkertasesti.
Onko muita Kotiteollisuudesta tykkääviä?
Akustinen keikka ei nyt kyllä niin paljoo muhun iskeny, mutta kelpas sekin :)
Sunnuntai-pilkkiminen
Sunnuntaina sitten suunnattiin pilkille. J sai joululahjaks pilkin eikä ollu sitä päässy viä kertaakaan käyttään. Jää oli viä n.20cm paksusta mutta ihan rannassa oltiin silti, mua pelotti :D Kalaakin tuli onneks muutama niin pysy herran into päällä pilkkimiseen. Grillattiin myös makkaraa ja syötiin muuta evästä.
Ulkoilma kyllä pistää väsyttään, Pimu nukahti mummonsa syliin vaikkei edes päikkäriaika ollukkaan. Kotona mä nukuin parin tunnin päikkärit ja riensin jumppaan, lapsetkin nukku hyvät unet kotona.
Maanantai-10kk neuvola
...ja vähän muuta.
Me ollaan sairasteltu joten parilta viikolta on jääny kaikki normi menot pois. Tänää kuitenkin suunnattiin heti liikuntahallille temppuradalle ja sieltä perhekahvilaan.
Sieltä sitten neuvolaan.
Neuvolakorttiin kirjotti "Tomera, ihana neiti. Syö ja nukkuu mukavasti. Sairasteluja talvella paljon. Konttaa, istuu, nousee tukea vasten seisomaan".
Mitat (suluissa 8kk)
10kg (9,4kg)
70,8cm (68.7cm)
Eli lyhyt ja plus käyrillä painon suhteen menee meiän Pimu vieläkin <3
Me ollaan oltu kavereitten kanssa harmistuneita kun Kotiteollisuutta ei oo lähiaikoina luvattu tänne meiän kylään esiintyyn. Sitten huomattiinkin että Hynynen on kyllä tulossa, jonkun toisen hepun kanssa vetään Kotiteollisuuden biisejä, Jihaa :)
Niimpä me juotiin (minä kyllä vaan 3 siideriä) ja tehtiin avokado-kanasalaattia yhen kaverin luona, siitä suunnattiin kuppilaan Hynystä kattoon :)
Akustinen keikka ei nyt kyllä niin paljoo muhun iskeny, mutta kelpas sekin :)
Sunnuntai-pilkkiminen
Sunnuntaina sitten suunnattiin pilkille. J sai joululahjaks pilkin eikä ollu sitä päässy viä kertaakaan käyttään. Jää oli viä n.20cm paksusta mutta ihan rannassa oltiin silti, mua pelotti :D Kalaakin tuli onneks muutama niin pysy herran into päällä pilkkimiseen. Grillattiin myös makkaraa ja syötiin muuta evästä.
Ulkoilma kyllä pistää väsyttään, Pimu nukahti mummonsa syliin vaikkei edes päikkäriaika ollukkaan. Kotona mä nukuin parin tunnin päikkärit ja riensin jumppaan, lapsetkin nukku hyvät unet kotona.
Maanantai-10kk neuvola
...ja vähän muuta.
Me ollaan sairasteltu joten parilta viikolta on jääny kaikki normi menot pois. Tänää kuitenkin suunnattiin heti liikuntahallille temppuradalle ja sieltä perhekahvilaan.
Sieltä sitten neuvolaan.
Neuvolakorttiin kirjotti "Tomera, ihana neiti. Syö ja nukkuu mukavasti. Sairasteluja talvella paljon. Konttaa, istuu, nousee tukea vasten seisomaan".
Mitat (suluissa 8kk)
10kg (9,4kg)
70,8cm (68.7cm)
Eli lyhyt ja plus käyrillä painon suhteen menee meiän Pimu vieläkin <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)