tiistai 14. tammikuuta 2014

Terveys.

Niin se vaan menee, että terveyttä osaa arvostaa vasta sitten kun se pettää, luulee sen pettäneen tai jonkun läheisin terveys pettää. Sama pätee kai kaikkeen muuhunkin, vasta jonkun (hyvän) asian menetettyään vasta ymmärtää mitä onkaan menettäny.

Onnekseni oon terve, mutta tänään mulle jo hiipi paniikki päälle ja olin aivan varma että mulla on syöpä.
Syöpä, se on ruma sanakin.

Kaikki, myös minä tiiän että kun jotain vaivaa epäilee niin ihan viimenen juttu mitä kannattaa tehä on mennä googlettaan siitä. Niin mä teen kuitenkin jokaikinen kerta ja saan diagnoosin vaivastani.
Kummasti kun niitä juttuja lukee ja eri vaihtoehtoja siitä mistä oireet voi johtua, on ihan varma että itellä on juuri se pahin vaihtoehto. Kaikki oireet mitä löytyy iteltä on sinne kirjattu ja uusia oireita löytää itestään sitä mukaan kun lukee.

Miten voikin tulla niin vahva tunne siitä, että mä TIEDÄN mulla olevan jonkun vaivan. Toisaalta tuntuu että no eihän mulla nyt oikeesti mitään noin pahaa vois olla ja samassa sekunnissa taas tuntuu että ihan varmasti  on.
Ja mitä kaikkee sitä kerkeekin kuvitteleen ja aatteleen.
Mä mietin että jos mulla olis syöpä, se olis muhinu jo ainakin 7 vuotta, olisinko voinu saada sillon kahta tervettä lasta. Mietin kuinka olisin sairaalassa ja mulla olis hirvee ikävä lapsia. Millään muulla ei tuntunu olevan ees merkitystä kun mietin lapsia ja niinhän se varmaan meniskin että huoli niistä olis  suuri. Mamman murut ketkä on ollu vaan yhen yön kerrallaan erossa äitistä.
Mietin sitäkin, jos mua ei enää olis niin miehen pitäis viedä lapset kuudeks päiväkotiin, mietin kuinka hirveen rankkaa se olis lapsille. Kunnes tajusin että en mä ehkä jokatapauksessa kuolis samantien.

Jos nyt taas muistais arvostaa omaa ja läheisten terveyttä.

Syy miks epäilin syöpää (koska googletin aiheesta) kun mulla on ollu jo pitkään kitalaessa sellanen patti, joskus aiemminki kysyny siitä h-lääkärissä kun luulin viisurin juuriks. Rasvapatiks kuitenkin osottautu tää mun patti kun vainoharhasena menin  hammaslääkäriin.

p.s mun sydän hakkas tuhatta ja sataa odotushuoneessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti