Minä teininä.

Yläasteen alkaessa olin sellanen perus kiltti, olin hiljaa ja kuuntelin tunneilla - tai siltä ainakin näytin.

Ehkä sitten kasilla mä ja mun yks parhaista kavereista alettiin mölöttään ja pölöttään enemmän tunneilla ja olin varmaan kovaäänisimmästä päästä siellä. En kylläkään vastausten annossa mitä opettaja kysy, vaan kaikessa muussa. Silti oon onneks ollu aina muita ajatteleva ihminen, enkä oo haukkunu opettajia tai muutakaan sellasta häiriköintiä.
Tässä vaiheessa viimestään alettiin kavereitten kanssa pyöriin paljon kylällä. Meiltä kun oli sinne matkaa joku 9km, niin kesät, syksyt ja keväät poljettin aina naapurissa asuvan, mun parhaan kaverin kanssa kylälle ja etenkin kotiin. Talvella oli aina riski, jos oltiin oltu vähän juhlimassa, kun jomman kumman porukat tuli sitten tietysti autolla hakeen kotiin.
Näin jälki käteen en muista kuinka usein alkoholi on ollu mukana kuvioissa, melko usein kuitenkin, mutta ei ihan joka viikonloppusesti.
Mulla on ollu  kotiintulot ajat ja melko hyvin mä oon niitä aina noudattanu. Varmasti osansa tehnyt se, että tällä naapurissa asuvalla parhaalla kaverilla oli samanmoiset säännöt kun mulla, välillä vanhemmat niitä yhessä sitte sopikin.

Vaikka talvella olis ollu kuinka kylmä, niin ulkona on silti värjötelty. Lyhyissä takeissa, ilman pipoja ihan ehdottomasti ja varmaan ilman hanskojakin. Ai luoja sentään. Siihen aikaan juotiin usein Ofeliaa koska se oli halpaa. Pari kertaa siitä överit vedettyä - jossain puskassa oksentamisen jälkeen, pelkästään sen haistamisesta jo tuli huono-olo.

Me ollaan kuitenkin oltu harmittomia nuoria jos niin voi sanoo. Ei olla rikottu kenekään omaisuutta eikä ainakaan tahallaan häiritty muita ihmisiä.
Välillä kyllä sattu pieniä ylilyöntejä alkoholin kanssa ja niistä seuraamuksista sitten kärsittiinkin kun jäätiin kiinni juomisesta.

Pahin kiinni jääminen oli, kun pyydettiin jotain pulsua hakeen meille juotavaa. Hänhän haki ja fiksusti otettiin juotavia vastaan baarin edessä - jonka poke sitten soittikin poliisille.
Poliisit pysäytti meiät kylällä kävelemässä ja siinä sitä oltiin. Aamulla soitti vanhemmille ja kaikenlisäks sossussakin piti kerran käydä juttelemassa, onneks asia jäi sen jälkeen siihen.

Ysillä taisin olla kun tutustuttiin uuteen kaveriporukkaan, josta yhestä tulikin mun sen ajan poikaystävä. Sillon siirryttiin ulkoo pois ja kotibileitä oli yleensä sitten jonkun tän uuden porukan luona, Sillon tais alkoholi jossain määrin olla melkein joka viikonloppusta, tai ei ehkä ite juonu joka viikonloppu mutta sitten oli muitten mukana hengailemassa.

Mä oon ollu meistä sisaruksista se hankalin murkkuikänen, mutta en koe että olisin ollu ihan hirveen hankala, Oon riidelly ja vängänny eniten porukoitten kanssa, millon mistäkin. Varsinkin mun isää ärsytin usein tahallani vänkäämällä millon mitäkin turhemmasta asiasta. Myös ne kotiintulot ajat oli joskus aikamoista vääntöö, sekä se että saiko mennä jonkun luo yöksi (mikä ehkä oli aika selvää että sillo oli joku taka-ajatus, miksei voinu kotiin tulla) Enää en kyllä muista, että minkä ikäsenä ne kotiintulo ajat on sitten jääny pois.
Mä oon ollu myös niin jästipää, että etelän reissuille en oo suostunu lähteen, muutakun vasta 18 vuotiaana. Sitä ennenhän oli ihan super hienoo, kun sai olla kotona. Ikinä en kyllä kotona mitään bileitä pitäny.

Meillä ei ollu kotona rangaistuksena arestia, mikä tuntu sillon olevan melko yleinen menetelmä. Jos jäi juomisesta kiinni, olit seuraavan viikonlopun kotona arestissa ja sen jälkeen kaikki taas normaalisti.
Ei, ei meillä vaan. Kotiarestissa en muista olleeni ikinä. Tää tuntukin sillon epäreilulta, mäkin olisin halunnu olla yhen viikonlopun kotona ja sen jälkeen kaikki olis ollu kun ennenkin. Mutta meillä asiasta puhuttiin, sen jälkeen yleensä myös siitä että nyt luottamus on menny eikä voi enää luottaa mun sanaan tässä asiassa. En joutunu siis jäämään kotiin, mutta esim. tiukempi kotiintulo aika jonkinaikaa, enemmän kyselyitä mun menemisistä jne.

Minkälaisia teinejä te ootte ollu? :)