Lapset ravintoloissa tai terasseilla.

Mä luulen olevani aika tarkka toisinaan alkoholin käytön kanssa, kun lapset on mukana. Alkoholi ei oo meillä mikään mörkö, mitä ei saa ikinä lapset nähdäkkään - päinvastoin, mun mielestä on tärkeetä näyttää tervemalli käyttää alkoholia. Saunakalja on mun mielestä ihan normaalia sekä ruuan kanssa viinin/oluen juonti. Tosin, meillä ei juoda ikinä ruuan kanssa viiniä, olutta tai oikein mitään muutakun maitoo. Mutta jos ollaan jossain muualla, ei mua häiritse muiden ruokajuomat. Alkoholista ei tarvi tehdä mitään suurta numeroo, kun sen käyttökin pysyy lasten nähden normaali rajoissa.

Oon miettinyt kuitenkin monet kerrat omaa, hieman ehkä outoa ajatusmaailmaani. Kesällä ihmiset käy enemmän terasseilla nauttimassa auringosta ja kylmästä juomasta - normaalia. MUTTA, jostain syystä täällä, omassa koti kaupungissani (tai edes viereisessä kaupungissa) en vaan osais mennä lasten kanssa istumaan terassille. En edes juomaan sitä yhtä. Luultavasti en edes juomaan limpparia. Terasseilla kyllä tykkään käydä, mutta kavereitten kanssa, ilman lapsia.
Sitten taas mun ajatusmaailma muuttuukin, jos ollaan jossain reissussa. Ulkomailla ei tunnu yhtään oudolta mennä käymään jossain terassille istumassa, kuumuuden takia pitääkin juoda välillä, jos omaa vesipulloo ei satu raahaan kokoaikaa mukana. Tietysti lapsien kanssa paikkaa katsois ehkä vähän tarkemmin, mutta en oo vielä sellaseen ruokapaikkaan törmänny, mihin en vois terassille lapsiani viedä.
(Voisin kai korjata taas sen verran, että ite en juo yleensä yhtä/muutamaa. Terassille mennessä ulkomailla, otan aina Cokista tai muuta limua, alkoholia sitten vain kun on tarkotus viettää iltaa kavereiden kanssa.)

Onko kellään muulla samanlaista ajatusmaailmaa? Käyttekö terassilla perheen kanssa koskaan?

Tästä päästään sopivasti ravintolassa käymiseen lasten kanssa.
Kreikassa huomas kesällä suuren eron, miten lapsiystävällisiä muualla ollaan. Ravintolassa henkilökunta leperteli aina lapsille, ohi kävellessään jäi ilmeileen niille ja naureskeli lapsien ilmeille. Muuu ravintolan asiakkaat katteli lapsia ystävällisesti hymyillen, osa myös pelleili ilmeillä omasta pöydästään.

Suomessa tälläseen harvemmin törmää. Ei täälläkään työntekijöt oo töykeitä ollu, mutta samanlaista palvelua saa oli lapset mukana tai ei. Muista asiakkaista puhumattakaan....
Toisaalta ymmärrän kyllä sen, jos kyse on hienosta ravintolasta.

Itse en veisi lapsiani oikein hienoon paikkaan, missä on hiljasta ja ihmiset juttelee toisilleen tyyliin kuiskimalla. Musiikki soi taustalla, eikä mistään kuulu suurempaa meteliä. Yhtä äkkiä tän kaiken rauhallisuuden katkasis meidän Pimun kiljuminen, kun lusikka ei pysynytkään pystyssä lautasella. Öööh, juu ei kiitos meitä sellaseen paikkaan.

Me käydään melkein aina Pancho villassa, kun käydään jossain syömässä koko perheellä. Se on mun mittapuulla perus heseistä, mäkeistä ja raxeista asteen hienompi paikka, mutta ei vielä liian hieno esimerkiksi siihen, että lapset saa opetella käytöstapoja :D

Silti mun mielestä jokapaikassa, olisi suotavaa että muut kanssa syövät ihmiset otettaisiin huomioon. Jos ruokia joutuu jonottamaan lähemmäks tunnin, on oletettavaa että pienet ei sitä jaksa hiljaa odottaa. Sillon me käännytään pois ja etsitään toinen paikka. J on jo sen ikänen, että ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei. Se ei enää karju mielenosotuksena, vaan osaa jo sanoo jos joku asia ärsyttää. J:n saa hiljaseks puhumalla. Usein käydään syömässä kaveri pariskunnan kanssa, kellä on samanikäset lapset. Jos poikien meno yltyy kovaääniseks leikkimiseksi ja juoksemiseksi, siinä vaiheessa mun mielestä on vanhemman tehtävä viheltää peli poikki.

Mun aikana muut lapset on tervetulleita perus ravintoloihin, eikä muiden lapsien äänet häiritse.
Mutta, jos joskus menisin ILMAN lapsia rauhallisesti toisen aikuisen kanssa syömään hienoon paikkaan, niin kieltämättä voisi olla että itteeni vähän lapsien kiukuttelun ja kyllästymisen äänet häiritsis...