Unelmien minä.

Jos saisitte täysin päättää huomisesta lähtien minkälaisia olisitte, niin mitä päättäisitte? Minkälaisia piirteitä arvostatte ystävissä ja ihmisissä ylipäätään? Minkälainen ihminen on miellyttävä ja sellanen kenen seurassa viihtyy?

Mä aloin eilen miettiin telkkaria kattoessani että mistä pidän ittessäni, miltä ehkä vaikutan muitten silmissä ja minkälaisia piirteitä voisin itteeni haluta lisää.
En ala nyt jokaisesta erikseen analysoimaan olenko jo sellanen vai haluisinko olla sellanen, ettei postaus paisu äärettömiin. Mutta  tässä piirteitä minkälainen ite olen/haluaisin olla:

Hyvä äiti
Tottakai kun lapset ovat suurin asia elämässä, mieleen tuli ekana tää.
Hyvän äidin määritelmiä on yhtä monta kun on äitejäkin, joten en ala nyt sen enempi eritteleen tähän mikä mun mielestä tekee hyvän äidin. Pientä parantamisen varaa löytyy aina ainakin omalta kohtalta (mm. esikoisen uhmakiukkujen sivuuttaminen omassa päässä)

Sana valmis
Sellanen kellä on aina jotain sanottavaa mihin tahansa. Kaikkee ei aina tarvi sanoo ääneen, mutta edes päässään tietäis mitä vois kommentoida asiaan.

Tää taito multa ihan oikeesti puuttuu vieraitten ihmisten kanssa. Joku heittää mulle yhtä äkkiä jonkun nokkelan heiton enkä keksi mitään fiksua takasin sanottavaa.

Suoraan puhuja/Puolensa pitäjä
Suoraan puhuminen ja ilkeys on mun mielestä kaks aivan eri asiaa. Mulla kiehuu päässä sillon kun ihmiset loukkaa tahallaan toista/puhuu ilkeesti ja selittelee jälkeen päin "no kun mä oon niin suorapuheinen". Hah, vaikka olis kuinka suorapuheinen se ei tarkota sitä etteikö toisia pitäis ottaa huomioon ihan samallalailla kun muittenkin.
No sitten kuitenkin suoraan puhuja tai oman/läheisten puolien pitäjä sillon kun siihen on oikeesti tarvetta.
Joskus vuosia sitten teiniaikoina meidän kaveriporukassa OLI yks ihminen, joka pompotteli muita aivan mielensä mukaan. Suuttu mistä millonki, sen seurassa sai olla varpaillaan ja miettiä mitä sanoo. Kukaan ei oikein kunnolla sanonu tälle ihmiselle vastaan, vaan keskenämme ihmeteltiin sitten kyseisen henkilön käytöstä. ONNEKS kerran tuli riitaa taas tämän henkilön alottamana ja sillon tuli purettua kaikki ärsytykset ja sanottua tälle ihmiselle suorat sanat. Sen jälkeen hän ei oo meiän kaveriporukkaan kuulunu ja hyvä niin.

Mulla on välillä vähän sellasta liian kiltin ihmisen vikaa. Pidän kyllä puoleni ja myös kavereiden (lapsista puhumattakaan) esimerkillä viime kesänä kun poistuttiin baarista pilkun jälkeen ja joku muikkeli päätti napata kaveriani hiuksista kiinni, pieni "painiottelu" siinä kehkeyty mutta ei olis tullu mieleenkään jättää kaveria yksin siihen pulaan.
Mä vaan mietin normi arkipäivän tilanteissa ehkä liikaakin toista osapuolta, etten vaan loukkaa ketään. Mun pitäis löytää varmaan joku kultanen keskitie.

Luotettava
Luotettavuus on ystävyyden ja perheen perusta. Haluan olla luotettava ihminen ystävilleni, samoin perhelle/suvulle. Haluan että lapset isompana aattelee että voi luottaa muhun 100% varmasti  tiukassakin paikassa.

Positiivinen
Sellanen joka näkis kaikissa ja kaikessa myös ne positiiviset puolet. Jokaisesta niitä varmasti löytyy. Samoin kun se että osais  nähä huonoissakin asioissa kenties jotain  hyvää. Rämpiä sieltä kuramontun pohjalta takasin ylös voittajana.
Aurinkoinen luonne, usein ilonen ja nauraa paljon.

Mukava/"Kaikkien kaveri"
Sellanen rennon rempsee tyyppi joka tulis toimeen kaikkien kanssa. No okei, se on ehkä mahdottomuus mutta sillon voi liueta paikalta hiljaa ja vaihtaa seuraa jos jonkun jutut ei ihan kohtaa omien kanssa.
Sellanen ihminen kestä joku uus tuttavuus vois ajatella "vitsi olipas toi mukava ihminen".

Vaikka haluaisin olla sana valmis, ensivaikutelmaan itestäni jos pitäis valita näiden välillä, valitsisin kuitenkin mukavuuden.