Lapsen mielenosotus yleisellä paikalla.

Uhmaikänen heittäytyy kaupassa lattialle tai lapsi huutaa pääpunasena kärryissä, sillon saa helposti muilta vähintääkin katseita, jotkut super kasvattaja mummut voi vaikka avata suunsakkin kertookseen mitä lapselle tulisi tehdä.
Lapsille ei sais antaa periks, ettei ne saa tahtoonsa aina läpi - senhän takia ne vaan karjuu kun on tottunu saamaan tahtonsa läpi, eikö se niin aina mee. Mutta lapsi ei myöskään sais huutaa kaupassa - raukkapieni kun ei edes pientä lakupatukkaa saa vaikka niin kovasti haluais.

Voin ihan myöntää, että oon välillä tuntenu olevani hukassa Pimun kanssa. Sen temperamentin kanssa, mikä on yllättänyt mut välillä, sillä isoveli J ei ole ikinä ollut samaa maata, vaikka omaa tahtoo on siltäkin löytynyt. Pimu jaksaa osottaa mieltään vaikka kuinka kauan, sitten kun häntä itseensä huvittaa niin harmitus itku loppuu sekunnissa hymyyn. Niin, sitten ehkä 15 minuutin karjumisen jälkeen.

Tiedättekö sen tuskasen olon, kun oot kaupassa lapsen kanssa joka karjuu kärryissä. Käveleen ei voi päästää, tai kaikki olis hyllyistä revittynä alas ja kassalla jonottaessa napero ei suinkaan seisois kiltisti vieressä vaan olis kirmannu jo vähintään kaupan oville saakka. Huomaat kuinka osa  ihmisistä mulkoilee, lapsi ei kuuntele mitään puhetta vaan karjuu vaikka mihin muualle yrittäis kääntää huomion. Ittellä on naama punasena kuumuudesta sekä pikku hiljaa jo häpeestä. Kassajono on tietysti sillon pitkä ja edessä on ihmisiä, jotka laskee kolikoita vaikka kuinka kauan. Joku on unohtanu punnita kurkun ja myyjä lähtee hakeen siihen hintalappua...

Hetki sitten oli tilanne että oltiin leikkipuistossa. Pimu olis halunnu mennä "karuselliin", missä se ei pysy istumassa. Oli kylmä ja mä huutelin vähän kauempaa että nyt ei mennä sinne, tulee kylmä istua joten tehdään jotain muuta.
No, tämähän ei meidän neidille käynyt vaan kitarisat näkyen piti vähän availla ääntä. En hakenut Pimua syliin, sillä suuttuessaan se ei ikinä suostu tuleen syliin. Rimpuilee ja läpsii naamaan.
Huutelin muutaman kerran kun koitin houkutella muihin touhuihin, mutta niillä ei ollu vaikutusta.
Jatkettiin sitten juttelua mun ystävän kanssa, sillä välillä Pimun mielenodostus huutoon on yksinkertasesti paras ratkasu antaa sen karjua yksinään, huomaamatta sitä. Ystävän lapsi lähti taapertaan Pimun luo ja siinä vaiheessa Pimu unohtikin suuttumuksensa, hetkeks. Vähän ajan päästä se karju siellä taas, mutta lopetti nopeesti.
Huomattiin siinä vaiheessa, että joku koiran ulkoiluttaja oli pysähtynyt leikkikentän viereen ja tuijotti tilannetta. Ei se tullut meille mitään sanoon ja jatkotkin matkaansa siinä vaiheessa kun Pimu oli ollut hetken hiljaa.

Sen jälkeen sitten mietin, että mitä olisin sanonut jos tää ulkopuolinen olis tullu saarnaamaan kuinka annan lapsen huutaa yksinään? Olisinkohan osannu perustella asiaa sillä hetkellä mitenkään, en tiedä. Mutta 1,5 vuotias osaa jo osottaa mieltään ja meillä itkua kuuluu lähinnä mielenosotuksena, ei sillä että joka asia olis hätänä. Ikinä en oo vauvaa huudattanut, tai muutenkaan lasta joka itkee jotain muuta kun suuttumusta/turhautumista.
Mietin myös, miltä mun omiin silmiin näyttäis tilanne jossa lapsi huutaa ja pienen matkan päässä äiti juttelis jonkun muun kanssa? Välinpitämättömältä ehkä, ihmettelisin miks äiti vaan juttelee jonkun toisen kanssa ja lapsi itkee vähän matkan päässä.

Kun kokonais tilannetta ei tiedä, vaan tilanteen näkee keskenkaiken, se voi vääristyä ja näyttää ulkopuolisesta ihan erilaiselta, kuin miten tilanne on oikeesti menny.

Kyllähän tilanteen olis ratkassu se, että olisin nostanu Pimun siihen härveliin. Mutta, vaikka huutaminen toisiaan hävettäääkin mua (ei itse lapsi, vaan nimenomaan huutaminen. Se mitä muut ajattelee) niin periksi en hitto vie rupee antaan joka asiassa.
Siispä, Pimu EI karju ja huuda siksi että olis saanut aina kaiken periks, Pimu karjuu siksi että hänellä on luonnetta vaikka muille jakaa ;)

Tästä piti ensin tulla postaus "Lapset mukana yleisillä paikoilla" missä piti pohtia mun mielipidettä myös ravintoloista, mutta taidankin pitää tämän Pimun temperamentti postauksena ja tehä ravintola postauksen erikseen ;)