Hiukset kuntoon.

Oli jo aikakin käydä kampaajalla, viime käynnistä on vajaa VUOSI. En mä ihan vallan ilman oo ollu kampaajan käsiä (omieni lisäks) mamma lomalla oleva kaveri on sillon tällän mun hiuksia hoidellu mutta siitä on rentoutuminen kaukana kun lapset kiljuu taustalla.
Niimpä mä olinkin ihan innoissani eilen siitä, että pääsen tänään kampaajalle yksin rentoutuun.

Mitään kauheen suurta muutosta ei haettu, halusin enemmän liukuvärjätyn tuntua hiuksiin.  Hintaa oli värjäyksellä kuitenkin 88e (opiskelija teki, normi hinta olis ollu 98e) joten enpä ihmettele miks niin moni turvautuu kaupan - hyvällä säkällä 5 euroo maksavaan väripurkkiin.

Kännykän etukameralla otettu joten kuvanlaatu on taas niin hyvä että.. Mutta ehkä tästä nyt lähtötilanteen saa selville.

Tossa näkyy myös hyvin kun oon menny kosteella tukalla nukkumaan, kuinka siitä tulee sillon tosi pörrönen ja laineikais. Laineikas ja edestä korkkiruuvi kikkura mun tukka on kyllä aina ellei sille näytä rautaa.

Ajatuksena oli suht helpolla saatava värjäys, alkaa olla jo sen verran kärsineet hiukset että mitään radikaalia vaalennusta en halunnu. Helppous myös yks avainsana, tyvee on helppo värjäillä vaikka sit itekkin kaupan värillä ja jossain kohti vaalentaa latvoja ja osaa pituuksista vaaleemmiks.

Melko usein kuulee ei ammattilaisilta että värjää omat hiuksensa koska sen osaa hyvin. Ei siinä mitään, niinkun jo ylempänä totesin en ihmettele miksi ihmiset ostaa kaupan värejä. Itse tehty värjäys ei kyllä vaan varmasti oo yhtä laadukasta työtä kun ammattilaisella käytynä.

Koulussa kun värejä alettiin opetteleen, opettaja kysy ekana kuinka moni tuntee osaavansa värjätä hiuksia, ehkä n.puolet luokasta nosti käden ylös.
Pari viikkoo opiskeltiin eteenpäin ja opettaja kysy uudestaan saman kysymyksen, kukaan ei nostanu kättä ylös. Ei se ehkä oo ihan niin yksinkertasta että se väri vaan läntätään siihen päähän, vaikka omaan silmiin tulos voikin näyttää hyvältä.