torstai 10. huhtikuuta 2014

Aurinko ja ihania muistoja.

Se ihana aurinko on helliny mieltä jo muutamana päivänä peräkkäin.
Mies on ollu työreissussa alkuviikon ja me ollaan ulkoiltu oikein urakalla.


Käytiin tiistaina puistossa missä harvemmin tulee käytyä vaikka aivan ihana onkin varsinkin kesällä. Tai varsin ihana olis yhden lapsen kanssa, ens kesänä kaks lasta tuo mukaan oman haasteensa. Tässä kun on uimaranta ja vielä erikseen lapsille tehty uima "lampi" joten kumpaakaan muksua ei voi silmistään päästää.

Mä toivon ulkoilun kannalta jo kovin että Pimu oppis käveleen. Eilen otti kolme askelta ilman tukee (ennätys) mutta kovin hän on vielä laiska kävelyä harjotteleen. Suuttuu jos yrittää jollain houkutella kävelemään :D

Nyt neidin kanssa ulkoilu on lähinnä sitä että se jaksaa ehkä vartin tyytyväisenä konttailla ja sitten  tulee kiukku. Tiedä sitten kesää kohti mentäessä kun saa ulkovaatteita alkaa jättään pois, että innostaisko sillon konttailukin pihalla kauemmin.

Mä niin haikeudella muistelen kun J oli 1v3kk -> sitä kesää. Se on ollu ihaninta aikaa mulle J:n lapsuusaikana, monta kertaa pysähdyn miettiin tota kesää ja muistan kuinka onnellinen olin tuon nappulan takia. Elämä lapsen kanssa oli sillon helppoo, enkä muista mitään negatiivistä (vaikka varmaan sillonkin on kiukku päiviä muutamia ollu) muistan vaan sen onnen tunteen kuinka elämä oli ihanaa :)
J tykkäs ihan mahottomasti ulkoilla, heti loppu tylsyys kiukku kun astuttiin ovesta ulos. Usein kärryteltiin ensin tunnin vaunulenkki ja sitten suunnattiin lähipuistoon jossa oli tutuksi tulleet kaverit ja niitten vanhemmat. Auringon paistaessa ulkoiltiin tunti tolkulla, välissä käytiin kotona nukkumassa ja syömässä. Sadepäivinäkin yleensä koitin itteni edes hetkeks raahata melko tyhjään puistoon seisoskeleen.

Koska muistan ton kesän niin onnellisena aikana, mä odotan nyt jo hirveesti ens kesää. Odotan että elämä olis yhtä ihanaa ulkoiluineen kaikkineen. Niimpä toivon todella paljon, että Pimustakin vielä kuorituis ulkoilua rakastava lapsonen, kunhan kävelyn salat paljastuu ja jaksaa kävellä ulkona.

6 kommenttia:

  1. Tosi ihana juttu että te ulkoilette paljon! :) Itsekin muistan sillon kun olin Jasperin kanssa vielä kotona että käytiin paljon pihalla ja kesällä oli ihanaa olla auringossa ja rannalla pikkusen taaperon kanssa <3 Nykyään ei ehdi ulkoilla niin paljon ja sekös harmittaa :/ Onneksi olen varannut muutaman viikon lomaa kesälle vain ja ainoastaan mua ja Jasperia varten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä on kyllä niin ihana ulkoilla auringon paisteessa :) itelläkin ihan eri fiilis olla pihalla kesällä kun syksyllä tai talvella.

      Kiva kun saat pitää lomaa ja voitte nauttia yhessä kesästä :)

      Poista
  2. No toivottavasti Pimusta kuoriutuu samanlainen ulkoilija kuin isoveljensä :) varmasti on mukavampaa viettää kauniina päivänä aikaa ulkona eikä istuskella sisällä.

    VastaaPoista
  3. Ihanalta kuulostaa teidän edellinen kesä! Ja toivotaan että ensi kesä olisi ihana myös! Itse taas muistan viime kesän hirveän haasteellisena. Aku oli kuukauden pari ikäinen, ja kaikki tuntui aika vaikealta. Mutta toivotaan parempaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiäkkö, ihan sama juttu mulla! viime kesän muistan todella haasteellisena. Pimu ei oo ikinä nukkunu hyvin vaunuissa, joten pitkät leikkipuisto reissut osottautu vaan haaveeks J:n kanssa. Mulla on jotenki puoliks sumussa koko kesä, mutta haasteellista oli juu meilläkin!

      Poista