Onni on ihanat hoitajat.

Elokuussa meidän lapset vaihtaa päiväkotia. Ne pääsee uuteen, elokuussa toimintansa alottavaan päiväkotiin. Odotan tiloilta paljon ja ennen kaikkea puhasta sisäilmaa, mikä ei tämän hetken paikassa ole taattua. Sen taia siirtohakemukset pistin menemään heti, kun lapset päiväkodissa alotti.

Miksi sitten tuntuu jotenkin niin kauheen pahalta, vaikka tuntuu kuitenkin ihan uskomattoman hyvältä että lapset sai paikat sieltä - hakijoita on varmasti ollut paljon. No, niiden arvokasta työtä tekevien ihmisten takia, jotka lapsiani siellä parhaansa mukaan hoitaa ja kasvattaa päivät. Tai ei, ei niiden takia. Vaan sen takia, että hoitajat meillä sitten vaihtuu.

Muahan jännitti ihan hirveesti varsinkin Pimun kohdalla hoidon alotus. Kaikki suju kuitenkin uskomattoman hyvin, mistä luulen että paljon vaikuttaa sekin minkälaisia hoitajia siellä on.
Kaikki ei vaan yksinkertasesti sovi sillä tavalla yhtä hyvin pienten ryhmään. Tarkotan sillä tavalla, että on kuin luotu siihen ryhmään. Isojen ja pienten ryhmässä on omat ja erilaiset haasteensa (en siis tarkoita, että isojen ryhmässä olisi jotenkin helpompaa). Pienten ryhmässä päivään kuuluu paljon perus hoitamista, syliä ja halimista. Pimu tykkää kovasti halailla ja on aikamoinen sylimaakari toisinaan. Suurin toiveeni taisi ollakkin se, että ryhmässä saa läheisyyttä. Se kuva, mikä mulle on jäänyt Pimun ryhmästä, on juurikin sellanen. Tietenkin perustan tunnelmani vain lyhyisiin, itse näkemiini hetkiin vienti- ja haku tilanteissa. Mutta kyllähän sen hyvin lapsestakin huomaa, onko siellä kaikki hyvin vaiko ei ole. Tai viihtyykö lapsi siellä, vai eikö viihdy.

En tiedä tuleeko lapsille yleensäkkin johonkin yhteen hoitajaan suurempi kiintymys, mutta Pimu on selvästi ottanu ihan omakseen yhden hoitajista, heti ensimmäisestä viikosta lähtien, Varsinkin sen hoitajan takia on niiiiiiiin haikee olo, että Pimu ei sen hoidossa enää saa olla.
Alussa kun hoitoon jääminen vähän itketti, niin tämän hoitajan ollessa aamussa, ei usein niin kovasti itkettänytkään, tai ainakin sen sylissä rauhotuttiin nopeesti.
Aamusin Pimu juoksee ilosena esitteleen vaatteitaan, tai jos hiuksissa on ponnari, pitäähän sekin hoitajille näyttää. Myös kuulemma aina käy halaamassa, kun hoitajia tulee töihin.

Ihan oikeasti, kaikkien kanssa ei vaan kemiat pelaa samallalailla. Mä oon ollut niin tyytyäinen hoitoon, mitä Pimu on siellä saanut,

Nyt murehdin jos hirveesti etukäteen (tyhmää....) että minkälaiset hoitajat tulee Pimun uuteen ryhmään. Mitä jos ei vaan jääkkään samanlaista fiilistä, kun mikä nyt on?!

Onko hyviä idoita, mitä ostaisi hoitajille muistoksi/kesän alotus muistamiseksi?