Mä haahuilin peruskoulun jälkeen kauppikseen, ilman mitään "tätä haluan tehdä isona" tietoo. Lukioon en halunnu missään nimessä, enkä sitä miettiny edes vaihtoehtona. Kauppis olikin ihan ok pohja, itselleni pidän sitä parempana vaihtoehtona kun että tällä hetkellä olis lukio käytynä. Suuntauduin taloushallintoon ja tykkäsin tosi paljon kirjanpidosta ja palkanlaskennasta. Hassua sinänsä, että matikkaa oon aina vihannu enkä oo ollu siinä erityisen hyvä.
Kauppiksen aikana alko tuntuun että haluan olla parturi-kampaaja. Sinne sitten suuntasin kauppiksen jälkeen, tehden samalla ilta-ja viikonloppu töitä myyjänä sekä avustajana apteekissa. Tykkäsin olla töissä, mutta pikkuhiljaa innostus kouluun hiipu. Osittain että mun kädet ei kestäny aineita ja alko kuivuun, mutta suoritin opinnot kuitenkin loppuun.
Kun ilta-ja viikonloppu työt loppu, oli vuorossa J:n äitiysloma. J:n ollessa 1v10kk menin päiväkoti avustajaks 7 kuukaudeks ja sen jälkeen tein sijaisuuksia yhdessä päiväkodissa n.3kk jonka jälkeen jäin ootteleen Pimun äitiyslomalle jääntiä.
Tadaa, tässä sitä ollaan vailla ammattia mitä haluisin tehdä. Nyt harmittaa välillä kovastikkin noi paka opinnot, hukkaan mennyt kaks vuotta. Olisinpa lähteny vaikka merkonomia opiskeleen eteenpäin tradenomiks.
Mä oon aina tykänny lapsista, ihan pienestä pitäen tykkäsin hoivata pienempiä. Kun pääsin peruskoulusta, täällä ei ollu lähihoitaja linjaa. Mulla on ollu napanuora niin kiinni vielä vanhemmissa, että en osaa kuvitellakkaan että olisin lähteny muualle opiskeleen. Toisaalta myös, jos heti peruskoulun jälkeen olis lähäriks opiskellu, olis vastuu valmistuttua voinu tuntua vielä hirmu suurelta nuoresta ihmisestä.
Lähihoitajan ammatti siis kiinnostaa myös kovasti ja se onkin mulla nyt mietinnän alla lähtisinkö opiskeleen. Oppisopimuspaikka tuntu joskus kaikista mielenkiintosemmalta, mutta ei enää niinkään. Oon kuullut monelta, että se on todella raskasta kun on lapsetkin kotona. Aikuispuolella on etäpäiviä yleensä väh.kerran viikossa. Oppisopimuksella taas ensin päivät töissä ja illat tehtävien kimpussa.
Miks pitää olla niin vaikee miettiä, mitä haluis tehdä? Onko muita haahuilijoita? :)
Mä oon haahuilija! Oon oikealta ammatiltani kokki, mutta ne työt ei kiinnosta. Töitä oon tehnyt vaikka ja missä, mutta omalle alalle en oo halunnut, lisäks ei täällä meidän kunnassa olis edes alan töitäkään. Mua kiinnostaisi työskentely lasten ja nuorten parissa, mutta ensin pitäis käydä se lähihoitaja koulu ja se ei sitten nappaa yhtään. :) Oon pyöritelly päässä vaikka ja mitä..olis ihana päästä työskentelemään lastentarvikeliikkeeseen, päiväkotiin, esikouluun, iltapäiväkerhoon, yms. Lasten pariin, tai sitten jotakin ihan muuta. Mieli on kuin tuuliviiri..tekis mieli opiskella, mutta en tiiä miten jaksaisin..
VastaaPoistaTsemppiä sinne asioiden selvittelyyn..haahuillaan yhdessä. :)
Joo joku lastentarvikeliike tai lasten vaatekaupassa työskentely kiinnostais kans mua. Tarvii nyt kyllä tarkkaan pohtia, yhtään turhaa ammattia en enää halua opiskella tällä iällä :D jep, haahuillaan yhdessä! :D
PoistaKyllä minäkin iteni hahuilijaksi lasken, vaikka jonkinlaiset uratoiveet ja suunnitelmat onkin. Toinen asia toki on toteutuuko ne. Mutta näin 27-vuotiaaksi ammatillisessa mielessä ei voida hirveästi pisteitä antaa: tutkinto ja työkokemus puuttuu. Mutta kai se jotai on että on lapset ja luottamustoimet? Että olen ollut mukana tässä yhteiskunnassa omalla tavallani?
VastaaPoistaOnhan sekin! :)
PoistaMiulla on pari työkaveria, jotka kävivät töiden ohessa lähihoitajaopinnot. Molemmilla oli lapset kotona ja heitä hirvitti, kuinka tästä selvitään - omat harrastukset jäivät ilmeisesti aika lailla tauolle, mutta kumpikin ajoi välillä miehet ja lapset puistoon leikkimään tai mummilaan kylään ja teki kouluhommia. Ja työt tukivat hyvin opintoja, ja töistä on kuitenkin vuosilomaa ja tarvittaessa palkattomia vapaita tehtävien tekoon
VastaaPoista. Mutta rankkaahan se ihan tietysti oli, mutta kumpikin työkavereistani oli jälkikäteen tyytyväinen, että tuli opiskeltua - kannattaa siis vielä miettiä ja kartoittaa tukiverkostoa, saisiko mummeista ja miehestä jonkin verran extrahoitoapua erityisesti silloin, kun kokeet ja kurssien loput painavat päälle. :) Sitä löytää itsestään mielettömiä voimavaroja kun tekee jotain, mikä on mieluista!