Ostoksia kouluun.

Ainahan löytää jonkun kivan syyn shoppailuun, kun vaan mieli tekee. Koulun alku olikin mulla nyt sitten hyvä syy lähtee kaupoille, ihan senkin takia että ehittäis ostaan nyt suurin osa joululahjoista pois ja että saisin itelleni uusia, rentoja kouluvaatteita.
Housuille mulle ei niinkään oo tarvetta, paitsi cubukselta olisin voinu kotiuttaa kollarit. Kyllä, kollarit kouluun :) Ne oli jotenkin ihanat, ei mitkään lökömallin kollarit vaan naiselliset ja sivuissa oli painettuna vaaleenpunasia tähtiä. Jostain syystä en niitä kuitenkaan ottanu.
Paidatkin oli malliltaan rennompia, sellasia millä on kiva lähtee kiireisenä aamuna kouluun.

New Yorkerista. Vasemman puoleinen on oikein kunnolla rento, se oli alessa ja kokoja oli jäljellä vaan L. Ihastuin siihen kuitenkin (osittain hintansa takia) eikä se päälläkään näyttäny mitenkään tyhmän isolta. Onneks nyt on kaupoissa paljon ylisuuren mallisia paitoja. :)

Nämä Cubukselta. Siellä oli hyvä tarjous, nää oli 9e/kpl kun normi hinta olis ollu 24,95/kpl. Mä oon jo pidemmän aikaa kattellu tälläsiä kolitsipaitoja, mutta en oo jotenkin osannu ostaa yhtäkään.

Kirppikseltä löysin Onlyn takin mikä makso vaan 10e, tarvetta mulla ei ehkä olis ollu, kun ostin juuri hetki sit saman mallisen Vilasta, erivärisenä vaan. Mutta eihän niitä talvitakkeja voi liikaa olla?

Henkarissa roikkuessa tää vaan näyttää tyhmältä, ei voi mitään. Pintakaan ei oikeesti oo kiiltävä, vaan salama teki siitä tollasen.

Sitten se suurin hankita, edessä huomenna tai viikonlopun aikana. Nimittäin läppäri. Koneella tehtäviä juttuja tulee varmastikkin oleen, joten koneen pitää olla kunnossa. En ihan luota tähän meiän vanhaan läppäriin, niimpä uus on ostettava. Mä oon niin surkee tällästen kanssa kun vaan olla voi. Kauheesti en oo valmis maksaan, kun se tulee vaan koulutehtävien tekoon, en tarvi mitään mega hienouksilla olevaa.
Gigantin sivuilta oon kattellu tällästä:

(pahoittelut kuvan surkeesta laadusta.)

Kyseessä HP 15-r068no 15"6, mikäli toi jollekkin muulle kertoo enemmän kun mulle :D

Gigantin sivuilla on tälläsiä tietoja;

Sujuvalla suorituskyvyllä varustettu HP 15.6" kannettava sopii päivittäiseen työskentelyyn.

• Intel Celeron N2830 prosessori
• Intel HD Graphics
• 4 GB RAM / 500 GB tallennus

Office 365 Personal kaupan päälle.

Luulisin tän olevan siis passeli mun tarpeisiin mitä koneelta tarvin....?

Putket vai ei?

Pimu sai putket korviinsa vuoden ikäsenä, eli tämän vuoden huhtikuussa. Putket olikin aikamoinen pelastus ja korvatulehdukset loppu putkien myötä samantien.

Muutakin hyötyä putkista kenties oli. Varmaksihan en voi tietää, oliko vaan tuuria että oppimiset ajottu samaan aikaan, mutta niin oon kuullut että jatkuvat korvatulehdukset voi häiritä tasapainoo, puheenkehitystyä sekä tietenkin ymmärrystä jos ei kuule kunnolla.

Viikko putkien laitoin jälkeen Pimu alko yhtä äkkiä käveleen pitkiäkin matkoja. Tosin, hän käveli tasan sillon kun itseä huvitti :) Konttaamalla pääsi nopeemmin ja helpommin. Jos edessä veti työnnettävää leikkiautoo, sitä Pimu tykkäs taapertaa kiinni.

Myöskin puheen ymmärrys parani sillon selkeesti ja omia sanojakin alko pikkuhiljaa tuleen enemmän ja enemmän.
Putkia laittanut lääkäri sanoikin, että kuulon olisi pitäny parantua nyt huomattavasti. Sen verran sitkeetä limamömmöö oli ollu kummatkin korvat täynnä, ettei edes imulla ollu meinannu saada puhtaaks. Ja toki, meidän tietämättä, tulehdus oli ollut sillonkin.

Ennen putkituspäätöstä mä mietin ja pohdin. En tiedä miks asia tuntu hirvittävän isolta, vaikka kyseessä kuitenkin ihan normaali operaatio mitä tehdään paljon. Varmaan se nukutus jännitti eniten. Googletin ja etin tietoo, kyselin lääkäriltä (tyhmiä) kysymyksiä. Onneks kuitenkin päädyttiin siihen, että putket korviin laitettiin.

Ennen putkitusta Pimulla oli usein räkätautia ja valitettavan usein tulehdus menikin myös korviin. Ennen putkitusta tulehduksia ehti olla vajaa vuoden aikana 6kpl. Näin sanottuna se ei enää niin hirveen suurelta määrältä kuulosta, mutta sillon se kyllä siltä tuntui. Asiaan tietysti vaikutti se, että ihan pienenä vauvana ei tulehduksia ollutkaan onneks, vaan ne alko vasta myöhemmin ja sitten niitä alkokin oleen usein.
Räkätautia on kyllä putkituksen jälkeenkin ollut, mutta korviin ei oo menny.

Nyt Pimu on reilu viikon ollu nuhassa ja yskässä, välissä vähän kuumeessa. Kuume on onneks lähteny mutta nuha ja yskä pysyny. Pari yötä on heitelly tutteja lattialle keskellä yötä ja itkeny. Totesin tänään, että nyt saa tutit lähtee jos on tutti show tollaseks menny. Aattelin kuitenkin varmuudeks käydä lääkärissä, vaikka en uskonu että tulehdusta olis, eihän korvat oo vuotanu.
Tulos olikin, että toinen putki oli tukossa, toinen oli irti. Lääkäri nyppäs irronneen putken (ja kehu muuten kovasti, ettei yksikään lapsi oo olli niin reipas putken irrotuksessa. Vähän hätkähti mutta ääntäkään ei päästäny <3) ja tulehdushan sieltä sitten löyty :(

Nyt harmittaa kovasti, varsinkin kun päiväkodin alotus on tosiaan tammikuussa edessä, alkaako siitä taas armoton sairastelu kierre. Onneks putket voi sitten uusia jos siltä näyttää, mutta kurjaahan se on jos toinen on jatkuvasti kipeenä.

Onko muiden lapsilla putkia, onko ollut hyötyä?

Kuulumisia

Niin siinä kävi, että pääsin kouluun. Jee :)
Päiväkoti paikat tuottaa tällä hetkellä suurta stressiä. Täällä on muutama päiväkoti tosi huonossa kunnossa, huono sisäilma. En halua niihin pistää, mutta huonolta näyttää kun päiväkoti paikat on niin täynnä :(( Vieläkään ei oo tullu päätöstä, mihin lapset joutuu/pääsee. Puheluita oon soitellu monia ja taas monia eri alueitten johtajille. Toivottavasti ens viikolla ollaan viisaampia asian suhteen.
Ens viikko onkin sitten viimenen mun "loma"viikko ja sit alkaa uurastus koulun parissa.

Tänään oli taas vallan ihana herätä, kun ulkona oli LUNTA <3 Mäkin olin siitä niin innoissani, että ulko-ovi avattiin jo ennen kymmentä ja hilpastiin pihalle.
Kaivettiin varastosta rattikelkka ja lähettiin heittään pieni lenkki. Kyllä tuli ihan sopivan kuuma kiskoo perässään +30kg koko matkan.

Pimukaan ei enää pelänny lunta ja oli tyytyväisenä kelkan kyydissä koko matkan ajan. Sen jälkeen jäätiin vielä pihaan touhuileen ja juoksenteleen.

Molemmilla lapsilla nenät vuotaa ja yskittää kovasti. Yskä puskee varsinkin yöllä ja J:llä ulkona juostessa. Sais mennä nopeesti ohi, vaikka tätä nää plussa kelit kai on että pöpöt jyllää kokoajan.

Mukavaa viikonloppua :)

Valinnanvapaus

Nyt tulee kirjotusta raskaammasta aiheesta. Jos on kovin herkkä, ei kannata tekstiä lukee eikä lukee linkkiä Iltalehden sivuille.

Hetki sitten törmäsin tähän kirjotukseen. Kirjotus oli kovin surullinen ja sai ajatteleen asiaa kaikkien kannalta. Vanhempien, kätilön sekä tietenkin pienen viattoman vauvan kannalta.

Iltalehden kirjotuksen lopussa kerrotaan, että nyt on kansalaisalote käynnissä, jolla haetaan sitä että aborttien tekemiseen tulis hoitohenkilökunnalla omantunnonvapaus. Eli terveydenhuollon henkilökunnalla olis vapaus olla tekemättä abortteja eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella.

Niinkun jutussa kerrotaankin, kätilölle oli jäänyt traumoja tapahtuneesta eikä hän pysty enää työskentelemään sillä saralla. Ymmärrän täysin, että tollanen asia ei oo helppo kenellekkään, kukaan tuskin on niin kova kallio että se ei hetkauttaus mihinkään.
Oon kuitenkin sitä mieltä, että valinnanvapaus on huono juttu. Jos kaikilla hoitohenkilökunnalla olis vapaus olla tekemättä niitä, riittäiskö täällä ihan oikeasti ihmisiä, ketä niitä suostuis tekeen? Kukaan ei varmasti nauti tilanteesta millään tavalla.
Jos lääkäri ei uskonnollisen vakaumuksen takia vois tehdä verensiirtoa potilaalle, olisko sekään oikein? Missä sitten menis raja, mikä on riittävän hyvä syy kieltäytyä tekemästä tiettyjä asioita.

En tiedä onko mielipiteeni hieman jyrkkä. Siltikin oon sitä mieltä, että kun on kätilöksi opiskellu, on varmasti tienny että kätilön työ ei valitettavasti aina oo vaan sitä ihanaa kun vauva syntyy terveenä ja kaikki menee hyvin. Siinä(kin) työssä joutuu kohtaan erittäin vaikeita asioita, eikä ammatti varmasti sovikkaan kovin herkille ihmisille.
Oon myös sitä mieltä, että jos uskonto/joku muu vakaamus vaikuttaa jotenkin työntekoon, sillon on väärällä alalla. Aika erilainen vertaus, mutta ei siivoojakaan voi eritellä että hän ei suostu vessoja siivoomaan vaan tekee vaan siistit työt. Kirurgin on tehtävä kaikkensa pelastaakseen ihminen, vaikka hän tietäis että kyseinen potilas on kouluampuja joka on juuri tappanut muita ihmisiä. Poliisin on osattava kohdella ihmisiä samanlailla, ei voi mätkästä turpaan kun saa kiinni raiskaajan tai muun hirveän teon tehneen ihmisen.

Itse en ymmärrä aborttia ehkäsykeinona. Leikitään tietoisesti asialla, ei käytetä ehkäsyä ja kun sitten raskaus saa alkunsa onkin vaihtoehto automaattisesti raskaudenkeskeytys.
Ymmärrän kuitenkin vahinkoraskauksista johtuvat raskaudenkeskeytykset (esim. elämäntilanne sellainen, ettei siihen lapsi sopisi, nuori/vanha äiti yms) tai tietenkin vanhempien oman harkinnan mukaan sairas/vammainen sikiö.

Raskas aihe, mihin ei yhtä yksiselitteistä oikeeta vastausta olekkaan.

Mitä mieltä te ootte, olisiko valinnanvapaus hyvä tässä asiassa?

Muistolaatikot

Muistolaatikoiden tilapäis virkaa toimitta kenkälaatikot, jotka on tällä hetkellä isompien laatikoiden sisällä. Säästettävistä vaatteista oonkin tehny jo aiemmin postauksen, joten niitä en nyt kuvaillu vaikka tuolla laatikossa nekin nykyään majailee.

Laatikot on ostettu Ikeasta, joku päivä olis tarkotus että J piirtäis ja kirjottais nimensä tohon oman laatikkonsa kanteen. Muistona jää tietysti myös vauvakirjat, valokuva-albumit ja kirjat, ristiäislahjat yms.

J:n laatikosta löytyy; 

-Leluja. Brion formula on ostettu ensimmäiseltä ulkomaan reissulta (mentiin Pärnuun), naama helistin ja amppari helistimet saatu äitiyspakkauksesta sekä liberon laukusta.

-Ristiäisissä, sekä 4 vuotta täytettyään seurakunta antoi kirjan sekä Raamatun. Kastekynttilä säästetty.

-Ristiäis - sekä synttärikortteja.

-Vaippa

-Muutama perintökoru

-Oma traktori kaulakoru

-Neuvolakortti

-1v synttärikakun kynttilä

-Puoli vuotiaana saatu esine/taideteos, toi lapsen käden muotonen. (en nyt keksi miksikä tuota pitäis nimittää)

-Tuliaisena saatu norsu

-Taka ryttysenä näkyy kirjekuori, jossa mun kirjottama kirje. Harmi kun tänkin hoksasin vasta 4 v synttäreiden jälkeen, että joka vuosi olis kiva kirjottaa kirje.

Pimun laatikosta löytyy;

-Kastekynttilä, ristiäisissä poltettu kynttilä sekä saatu kirja.

-Pimun tuliaisina saama Brion helistin sekä brion kassissa tullu lelu (harmikseni en kyllä ihan tarkkaa muista, tuliko juuri tämä Pimun kassissa)

-Vaippa.

-Neuvolakortti, reippausdiplomi putkituksesta sekä lääkärin kirjoittama teksti, kun Pimu joutui mahataudin takia nesteytykseen Tayssiin.

-Muutama ristiäislahja näkyy kuvassa.

-1v kakun päällä olleet converse koristeet

-1v juhlissa kiertänyt ystäväkirja.

-Tutti

-Sairaalaranneke

-Ristiäiskortteja sekä synttärikortteja.

-Perintökoru sekä oma kaulakoru.

-Samanlainen käsi taideteos mikä myös J:llä on.

Mitä kaikkee te ootte säilyttänyt, vai ootteko mitään?

Päiväkoti ahdistus

Kirjotuksen tarkotuksena ei oo nyt arvostella päiväkotia, tai muitakaan hoitomuotoja. Saatika sitten muita vanhempia kenen lapset on hoidossa. Kirjotuksen tarkotuksena on ainoostaan, päästä purkaan omia ajatuksia ja ahdistusta asiaa kohtaa.

J:n kanssa aikoinaan päiväkodin alotus kävi niin vauhdilla, että kunnon tutustumiskautta ei saatu. Osaltaan varmaan sen takia, sopeutuminen sinne kesti niin kauan.
Nyt olisinkin halunnut muutaman viikon rauhallisen laskun päiväkoti elämään. Ensin käydä yhessä tutustamassa, sitten lapset alottais parilla tunnilla yksinään ja siitä sais pikku hiljaa pidennettyä aikaa. Eikä niin että lapset sinne suoraa 8h päivä.

J on jo sen verran iso, että hänen puolestaan ei tarvi jännittää niin paljoo. Se ymmärtää kun kerron, että äiti menee kouluun ja hakee heti koulun jälkeen pois.
Mutta Pimu, se pikku palleroni :'( Mä en voi olla miettimättä, mitä pienen ihmisen päässä liikkuu kun se riuhtastaan turvallisesta kotielämästä, uuteen ja pelottavaankin paikkaan. Ihmiset on vieraita, ja niiden sylissä pitäis harmitusitkut itkee ja saada puhallukset pipeihin. Miten se osaa käsitellä asiaa, että äiti jätti mut tänne eikä raukkapieni ymmärrä minkä takia. Entäs sitten, kun se alkaa käsittään että sinnehän joutuukin 5pv/viikossa eikä loppua näy.

J:lle en koe enää päiväkodista olevan haittaa. En ajattele sen olevan hyödyksikään, koska kerhossa saa varmasti samoja valmiuksia mitä päiväkodissakin. J:n elämä ei varmasti mullistu tästä niin paljoa, vaikka toki hänelläkin tulee suuri ero sitten olemaan, kun ei enää kotona äidin kanssa vietä suurinta osaa päivästään.

Mä koitan saada päähäni sitä kunnolla, että nyt on se aika kun pitää muistaa nauttia ihan täysillä näistä viimesistä hetkistä, kun vietetään kaikki päivät yhessä. Se olis vaan niin kovin helpompaa itekkin tajuta kunnolla, kun sais varmuuden että alkaako se koulu vaiko ei.
Ei enää myöhäsiä aamuja, rauhallisia aamupaloja ja yöpuvuissa hillumista. Lattialla makoilua ja leikkimistä, kirjojen lukemista ja päiväunille viemistä.
Pimu on kyllä erittäin hankalassa iässä, sanoisinki että on aika tyytymätön moneen asiaan. Sen suhteen voin myöntää, että luultavasti päivät menis helpommin mulla, kun olisinkin koulussa osan aikaa. (Selvennyksenä, helppous ei kuitenkaan ikinä olis mulle syy pistää lapsia hoitoon)

Mä en enää ikinä tuu saamaan tätä aikaa takasin. Tää on jotain niin kovin arvokasta, minkä perään tiedän jo nyt haikailevani sitten, kun toisenlainen arki koittaa.

Ahdistaako muita töihin/kouluun meneminen ja lapsien hoidon alottaminen, vai ootteko ihan hyvillä mielin menossa?

Soveltuvuuskokeet

Kävin tänään Lähihoitajan soveltuvuuskokeissa.
Postissa tuli etukäteen täytettäviä lappuja ja vähän mitä päivän aikana tapahtuu. Lapuissa luki, että pitää varautua siihen että koko päivä menee pääsykokeissa ja että omaa vuoroo voi joutua odotteleen muutamia tunteja.

Päivä menikin oikein sutjakkaasti ja lähin kotiin jo ennen puolta päivää.
Mulla oli jännittyny fiilis ennakkoluuloista mitä olin keränny googlettamalla soveltuvuuskokeista. Niitä on varmasti paljon erilaisia, mutta meillä oli kyllä varsin mukavat.
Soveltuvuustestien vetäjä oli oikein mukava ja tunnelma rento. Ei jännittäny enää yhtään. Testeissä oli piirrustustehtäviä, sama lappu annettiin kahteen kertaan (8 eri kuvioo, jotka mukaan ottaen piti piirtää jokin asia) ja toisella kerralla olikin jo vähän vaikeempaa keksiä mitä niistä oikein piirtäis.
Matemaattisia tehtäviä, mitä ei kerinny kaikkia tekeen. Mä oon surkee matikassa, mutta suht helpoilta ne tuntu (kai nyt, kun jätin vaikeet tekemättä ettei aikaa suotta kulu niitten pähkäilyyn) Stten oli päättelytehtäviä erilaisia. Kahteen sarjaan tais olla molempiin aikaa 5min ja yhteen missä oli kolme sivua kumminkin puolin tehtäviä, oli aikaa 15 min. Sitten piti kirjottaa tyhjälle paperille itestään jotain vapaalla tyylillä, mä kirjotin vähän kirjemäisesti ja kerroin itestäni, tähän aikaa 10 min.
Lopuks vielä oikein - väärin väittämiä, missä piti laittaa oikein vai väärin, sen mukaan mitä väite sopii omaan elämään/luonteeseen/toimintatapoihin yms.

Psykologin sekä opettajan haastattelu oli yhessä ja se mua kyllä vähän jännitti. Kai mä silti sain jotain järkevääkin suustani. Mulla ei vaan oo työkokemusta vanhuspuolelta, päiväkodista ainoostaan. En tiedä kuinka muut, siltä alalta kokemusta omaavat saa lisäpisteitä siitä.

Tiivis aikataulu tulee oleen, tällä viikolla ehkä saa tietää pääseekö kouluun ja se alkaiskin sitten 1.12. Iiiiks :D
Toisaalta mulle olis helpotus olla pääsemättä ja saada olla vielä hetken aikaa kotona, mutta kyllä mä sen alotan jos pääsen. Välillä toivon pääseväni ja välillä en, suurin syy tähän mielialan vaihteluun on sitten Pimun päiväkodin alotus, mikä tapahtuis nopeella temmolla.. Mutta eiköhän me siitä selvitä, mikäli se eteen tulee :)

Lumileikkejä

Eilen illalla alko pikkuhiljaa ripotteleen tännekkin lunta. Mä en oo yhtään lumen vihaaja, vaikka kesää jo haikailenkin. Paljon mieluummin silti lunta, kun vettä. Lumi tuo ihanaa valosuuttakin jonkinverran, ens viikkona vaan kai jo luvattu plussaa ja lumet sulaa pois :(

Ihmettelin joskus mielessäni, kun luin jostain Molon haalarin myyntipuhetta ja yks kohta oli turvalliset heijastimet. Mietin että mitä hittoo, eikä kaikki heijastimet oo yhtä turvallisia. Mutta näissä haalareissa on kyllä tosiaan tosi hyvät heijastimet - näkyy kirkkaasti ja niitä on riittävästi.

Eilen käveltiin joku 3-4km lenkki ja J jakso tosi reippaasti kävellä koko matkan. Pimu välillä taapersi mukana, mutta millon mikäkin kiukutti, ei ollu hyvä kävellä, ei rattaissa eikä loppujen lopuks sylissäkään.

Tänään lumi olikin Pimun mielestä vähän pelottavaa, tai sitten muuten vaan tyhmää. Siinä kävely ei huvittanu yhtään. Tyhmiin taaperokärryihinkin jäi kokoajan renkaisiin lunta.

J:n kanssa tehtiin lumiukkoja kaks ja lumikoira. Tuli oikein koiran näkönenkin mun tekemästä lumikoirasta, haha :D

Onko muiden mielestestä kivempi ulkoilla lumella? :)

Lapsen mielenosotus yleisellä paikalla.

Uhmaikänen heittäytyy kaupassa lattialle tai lapsi huutaa pääpunasena kärryissä, sillon saa helposti muilta vähintääkin katseita, jotkut super kasvattaja mummut voi vaikka avata suunsakkin kertookseen mitä lapselle tulisi tehdä.
Lapsille ei sais antaa periks, ettei ne saa tahtoonsa aina läpi - senhän takia ne vaan karjuu kun on tottunu saamaan tahtonsa läpi, eikö se niin aina mee. Mutta lapsi ei myöskään sais huutaa kaupassa - raukkapieni kun ei edes pientä lakupatukkaa saa vaikka niin kovasti haluais.

Voin ihan myöntää, että oon välillä tuntenu olevani hukassa Pimun kanssa. Sen temperamentin kanssa, mikä on yllättänyt mut välillä, sillä isoveli J ei ole ikinä ollut samaa maata, vaikka omaa tahtoo on siltäkin löytynyt. Pimu jaksaa osottaa mieltään vaikka kuinka kauan, sitten kun häntä itseensä huvittaa niin harmitus itku loppuu sekunnissa hymyyn. Niin, sitten ehkä 15 minuutin karjumisen jälkeen.

Tiedättekö sen tuskasen olon, kun oot kaupassa lapsen kanssa joka karjuu kärryissä. Käveleen ei voi päästää, tai kaikki olis hyllyistä revittynä alas ja kassalla jonottaessa napero ei suinkaan seisois kiltisti vieressä vaan olis kirmannu jo vähintään kaupan oville saakka. Huomaat kuinka osa  ihmisistä mulkoilee, lapsi ei kuuntele mitään puhetta vaan karjuu vaikka mihin muualle yrittäis kääntää huomion. Ittellä on naama punasena kuumuudesta sekä pikku hiljaa jo häpeestä. Kassajono on tietysti sillon pitkä ja edessä on ihmisiä, jotka laskee kolikoita vaikka kuinka kauan. Joku on unohtanu punnita kurkun ja myyjä lähtee hakeen siihen hintalappua...

Hetki sitten oli tilanne että oltiin leikkipuistossa. Pimu olis halunnu mennä "karuselliin", missä se ei pysy istumassa. Oli kylmä ja mä huutelin vähän kauempaa että nyt ei mennä sinne, tulee kylmä istua joten tehdään jotain muuta.
No, tämähän ei meidän neidille käynyt vaan kitarisat näkyen piti vähän availla ääntä. En hakenut Pimua syliin, sillä suuttuessaan se ei ikinä suostu tuleen syliin. Rimpuilee ja läpsii naamaan.
Huutelin muutaman kerran kun koitin houkutella muihin touhuihin, mutta niillä ei ollu vaikutusta.
Jatkettiin sitten juttelua mun ystävän kanssa, sillä välillä Pimun mielenodostus huutoon on yksinkertasesti paras ratkasu antaa sen karjua yksinään, huomaamatta sitä. Ystävän lapsi lähti taapertaan Pimun luo ja siinä vaiheessa Pimu unohtikin suuttumuksensa, hetkeks. Vähän ajan päästä se karju siellä taas, mutta lopetti nopeesti.
Huomattiin siinä vaiheessa, että joku koiran ulkoiluttaja oli pysähtynyt leikkikentän viereen ja tuijotti tilannetta. Ei se tullut meille mitään sanoon ja jatkotkin matkaansa siinä vaiheessa kun Pimu oli ollut hetken hiljaa.

Sen jälkeen sitten mietin, että mitä olisin sanonut jos tää ulkopuolinen olis tullu saarnaamaan kuinka annan lapsen huutaa yksinään? Olisinkohan osannu perustella asiaa sillä hetkellä mitenkään, en tiedä. Mutta 1,5 vuotias osaa jo osottaa mieltään ja meillä itkua kuuluu lähinnä mielenosotuksena, ei sillä että joka asia olis hätänä. Ikinä en oo vauvaa huudattanut, tai muutenkaan lasta joka itkee jotain muuta kun suuttumusta/turhautumista.
Mietin myös, miltä mun omiin silmiin näyttäis tilanne jossa lapsi huutaa ja pienen matkan päässä äiti juttelis jonkun muun kanssa? Välinpitämättömältä ehkä, ihmettelisin miks äiti vaan juttelee jonkun toisen kanssa ja lapsi itkee vähän matkan päässä.

Kun kokonais tilannetta ei tiedä, vaan tilanteen näkee keskenkaiken, se voi vääristyä ja näyttää ulkopuolisesta ihan erilaiselta, kuin miten tilanne on oikeesti menny.

Kyllähän tilanteen olis ratkassu se, että olisin nostanu Pimun siihen härveliin. Mutta, vaikka huutaminen toisiaan hävettäääkin mua (ei itse lapsi, vaan nimenomaan huutaminen. Se mitä muut ajattelee) niin periksi en hitto vie rupee antaan joka asiassa.
Siispä, Pimu EI karju ja huuda siksi että olis saanut aina kaiken periks, Pimu karjuu siksi että hänellä on luonnetta vaikka muille jakaa ;)

Tästä piti ensin tulla postaus "Lapset mukana yleisillä paikoilla" missä piti pohtia mun mielipidettä myös ravintoloista, mutta taidankin pitää tämän Pimun temperamentti postauksena ja tehä ravintola postauksen erikseen ;)

Viikonloppuna

Meillä meni perjantaina lapset yökylään mun vanhemmille.
Mulla olikin tiedossa kavereitten kanssa Tampereelle meno ja Tyrävyön keikka. Taisinkin jo aiemmin kirjotella, että tän keikan jälkeen ei varmaan tuu enää mentyä kyseistä bändiä kattoon. Tykkään vanhoista biiseistä, mutta en niistäkään enää niin paljoo että niitä vapaa-ajalla kuuntelisin. Keikalla on kuitenkin aina niin hyvä fiilis, että siellä nekin biisit tuntuu super hyviltä kun saa laulaa mukana ;) Uusikin biisi kuultiin.

Istuttiin meiän tiiviin kaveriporukan kanssa meillä iltaa (meitä on yhteensä 5) tehtiin ite pitsaa sekä salaattia, eli herkuteltiin ja juotiin muutamat sidukat.

Tampereelle lähettiin kymmenen aikaan ja se olikin ihan hyvä aika. Keikka alko n.klo 23, saatiin taas kerran hyvät paikat ja oltiin melkein ekassa rivissä. Välillä ihmiset koitti rynniä sinne eteen, mutta aika hyvin onnistuttiin pitään paikkamme, ihmisten tuuppimisesta riippuen mun edessä oli yks tai kaks ihmistä.
Olin suoraa Eeron (laulaja) edessä, joten kuviakin sai hyvin napsittua.

Kahen aikaan lähettiin sitten kotiin päin, mieli olis tehny vähän mennä tanssiin mutta sitten päädyttiin kuitenkin meneen kotiin. Ihan hyvä niin.

Lauantaina oli sateinen ilma eikä tehty oikein mitään kummempia. Lapset tuli puolenpäivän aikaan kotiin, iltapäivällä käytiin perus leikkipuisto keissillä yhen mun kaverin ja sen lapsen kanssa.

Illalla kun lapset meni nukkuun, päätettiin kaverin kanssa lähtee kattoon ihmiset naamiaisasuja. Kotoo lähdin 22.30 (ihme että olin edes hereillä :D) ja käytiin  nopsaa kahessa eri paikassa, mutta ei nyt mitään kovin kummosia asuja kyllä ihmisillä ollu päällä.

Eilen olikin sitten tortilla ilta ;)

Mukava ja rentouttava viikonloppu, vaikkakin univelkaa kerty taas lisää. Viime yön onneks nukuin kun tukki! :)

Kesäkuvia

Ei oo edes lunta maassa ja mä haikailen jo kesää.