Pika ”leivonta”

Lapset halus viikonloppuna leipoo jotain. Mulla ei ollu yhtään leivonta fiilistä, tai ennemminkin sen jälkeistä siivous fiilistä. Muistin nähneeni kuvan joku aika sitten oreoista, mitkä oli päällystetty valkosuklaalla ja nonparelleillä. Joten jee, niistä tekeen tikkareita. Valkosuklaa ei oo oikein mun tykkäyslistalla, mutta meni kyllä näissä. Maitosuklaasta olis silti tullut enempi mun makuun. Nää ois ihan hauskoja lasten synttäreille.

Kuvan nappasin näistä vaan siksi, kun jaoin kuvan instaan siitä, kuinka en tajunnut että laitettaessa ne jääkaappiin, lautaselle valunut suklaa on tiukasti kiinni keksissä sekä lautasessa. Heh heh. Niinpä osa tikkareista mureni heti irrotus vaiheessa.

Mutta tässäpä helppo ja nopee sunnuntai leipominen lapsille, sekä lasten kaverisynttäreille.

Uusia blogeja?!

Selasin tossa lukulistaani läpi ja harmillisen monta blogia lopettanut, tämän mun vuosien blogitauon aikana (yllättävää?! :D) oikeastaan seurattavien listalla taisi olla enää yhden käden sormilla laskettavissa olevat blogit.
Joten nyt pyydänkin, että linkkatkaa/laittakaa hyvien blogien nimiä joita vois käydä kattomassa ja mahdollisesti alkaa seuraamaan. Ne sais olla laidasta laitaan, kaikenmoiset blogit kiinnostaa.

Kiitos etukäteen jos joku viitsii vaivautua :)

Kukkuu

Pitkästä aikaa kirjauduin tänne. Mietin tän kohtaloa, yrittääkö herätellä henkiin vaiko poistaa kokonaan. Toisaalta, mukavia muistoja lukee sitä arkee, kun on ollut vielä kotona lasten kanssa ja lapset ollut pienempiä.

Yllättävän vaikee nyt alottaakkaan kirjottaan tänne yhtään mitään?! Ensinnäkin oon puhelimella, tää on ihan oudon näkönen enkä sisäistänyt vielä mistä tällä puhelin versiolla näen blogit joita oon seurannut-niitten uuden tekstit. Vai onko se kaivettava tietokoneen rohjo kaapista, se vaan on todellakin jo rohjo. Hidas kun mikä, joskin se aina vähän elpyy kun sitä on hetken käyttäny.

Paljon on asiat tietysti menny eteenpäin. Katoin viimesimpää tekstiä tänne ja ollaan oltu lähössä, vai ollaan peräti oltu siinä kaverin kanssa ensimmäistä kertaa yhessä reissussa _ilman lapsia_. Muistan vieläkin miten se päätös jännitti, mutta kannatti mennä.

Lapset luonnollisestikkin on kasvanut ja vanhentunut :D Pimu on eskarilainen ja J kolmosluokkalainen. Samaan aikaan hirveetä ja ihanaa. Mulla on koulu loppunut ja oon päiväkodissa töissä, elokuussa sain vakipaikan. Siihen saakka tein koko kauden kestäviä sijaisuuksia, mikäli tätä blogi hommaa jatkan, voin vähän kirjotella kummankin hyvistä puolista. Ja siitä, miks yleisesti ottaen kaikkien aina haluama vakipaikka, ei ihan 100% ollu se mitä itse halusin.

Mukavaa sunnuntaita kaikille, mä yritän nyt hieman perehtyä tähän bloggerin sielunelämään näin puhelimella käytettynä.

Eilinen lounas salaatti bistro venlassa. Jos et ole käynyt ja tykkäät salaateista, en voi kun suositella. Paljon erivaihtoehtoja ja oli hyvää, nams!

Viikon loma, yksin.

Me ollaan kaverin kanssa päätetty, että repästään ja lähdetään syyskuussa etelään. Ihan kaksin. Ilman paria kaksveetä, ja paria viisveetä. Viisveet on hyviä kavereita, aika sisaruksellisia sellasia ja sen huomaa välillä menostakin. meiän kaks vee on saavuttanut varmaankin uhmaiän huipun (toivottavasati ainakin, ettei enää tästä pahene) ja raivarit saattaa alkaa mistä vaan Korjaat tuolia kun neitiä on syömässä ->show on valmis eikä varmasti syö enää. Rankkaa olla uhmis. Viis vuotiaiden kanssa allaselämä olis ihan erilaista, riittäis että ite istuskelis altaan reunalla. Kaks vuotiaan kanssa taas vieressä saa olla kokoajan. Itse matkustaminenkin olis aika eri asia jos pelkkä J olis mukana, kun Pimu.

Mutta jokatapauksessa, me siis lähdemme kaksin. Tää vaihtoehto ei oo tosissaan aiemmin edes pyöriny mielessä, ainoostaan joskus heitetty ilmoille että olis hieno lähtee. Nyt oon kyllä niin tyytyväinen ja innoissani päätöksestä, ainoo mikä vielä jarruttaa on koulun ja työkkärin lupa (työkkäristä pitää myös saada lupa kun koulutus on alkanut sen kautta) mutta toivon että lupa heltiää :) Ikävä varmasti tulee lapsia, mutta sitten pitää vaan koittaa miettiä, että tää on lähivuosian luultavasti ainutlaatunen tilaisuus.

Aijon maata paljon auringossa, syödä hyvin, shoppailla, katsella maisemia, nukkua kunnolla, tehdä kaikkee mitä huvittaa ja olla tekemättä kaikkee mikä ei huvita. Nauttia rauhasta ja hiljasuudesta, olla vastuussa vaan itsestä.

Kohteeks valikoitu Kreikka ja sieltä Kos. Onko joku käynyt? Tällä hetkellä meillä on kai hotelli päätettynä, se olikin vaikeeta kun hyviä vaihtoehtoja oli monia, kaikissa omat hyvät puolensa.
All inclusive oli meille ehdoton.

Kuvat finnmatkojen sivuilta.

Kerroinko jo, että ootan innolla?! ;)

Makuuhuone

Makuuhuone on ollut aika keskeneränen tänne muuton jälkeen. Tavarat oli vaan laitettu sinne mihin ne sopi, mutta jotenkin se oli autio, vaikkakaan ylimäärtästä tilaa nyt ei hirveemmin ollu.

Päätin yks päivä koittaa sänkyä eripäin ja sehän sopikin sinne paljon paremmin kun mitenkä se oli ennen. Huoneeseen tuli lisää tilaa, joten aloin haaveileen ikean lipastoista :D

Peili ei vieläkään oo päässyt mihinkään kiinni, niinkun ei aiemmassakaan asunto postauksessa ;))

Sänky oli ennen siis samassa paikkaa, mutta eripäin.

Sain lisää säilytystilaa lipastoista, sekä vähän jotain kodikkuutta lisää makkariin :)

Kun mikään muu ei auta.

Voisitko kuvitella huudattavasti lasta yöllä?
No enpä olis voinu kuvitella ennen minäkään, kunnes mitta tuli ihan täyteen. Jotain oli pakko tehdä ja kaikki muut keinot kokeilleena, ei muita jäänyt jäljelle.

Huudatusta ei suositella kenellekkään, mutta neuvolassa on sanottu myös että temperamenttisille lapsille, valitettavasti se on joskus ainoo tehoova keino.

Niinkun oon aiemmin kirjottanu, vesirokko ja unitutin jättö sai yöt hulinaks. Huutoo, raivoomista, kiukkuamista. Veden pyytely jäi myöskin päälle, josta sitten vihdoin ja viimen päästiin yhdessä yössä eroon sillä, että annoin lapsen huutaa. Kävin kyllä tasasin väliajoin laskemassa Pimun makuuasentoon ja sanoin että äitikin menee nukkuun. Ei varmaan yllätä, että huuto ylty. Puol kahen aikaan hiljeni kokonaan ja sen jälkeen nukkukin kaks yötä kokonaan, eikä vettä oo enää pyydelly.

Jonkin verran on varmasti ikän liittyvää tämä yöheräily ja uhmaikä tietysti pahentaa kiukkua yöllä, mikäli joku asia ei ole juuri niinkun ite haluaa. Tai sitten vai huudella peittoo päälle ja kun sen saa niin se potkitaankin pois ja huudetaan ei peittoo ;) ei oo helppo olla uhmaikänen ja tietää mitä haluaa ;))

No jokatapauksessa, nyt ehkä alkaa jo itelläkin pikku hiljaa univelat helpottaa.

Kiviniityn kotieläinpiha

Tänä aamuna oli ihan sellanen fiilis, että pakko lähtee johonkin. Tehä jotain muuta, kun mennä vaan johonkin leikkipuistoon niinkun joka ikinen viikonloppu.

Aloin googletteleen kotieläinpihoja ja kuin tilauksesta, J kun katteli aamulla lastenohjelmia niin tuli mainoksia kotielinpihoista, josta bongasin myös tän :D Sopivan matkan päässä, joten sinne suunnattiin!

Eläimiä löytyy paikan kotisivujen mukaan n.200, eri lajeja yli 30. Pimu tykkää kovasti eläimistä, sen kanssa saa vaan olla vielä tarkkana kun pienet sormet työntyy joka ikiseen häkkiin. Mukavaa oli, että eläimiä sai syöttää, se oli lapsille kovin mieluista puuhaa.

Paikka oli erityisen kiva, kun sieltä löyty kaikkee muutakin kun vaan eläimiä. Hevos/poni ratsastus makso 3e, se oli ainut pettymys. Matka oli muutama sata metriä ja sitten ne käänty jo takas päin.
Alueelta löyty sähkömönkkäreitä, polkuautoja kahesta eri paikkaa, leikkipaikka (keinut, liukumäki, hiekkalaatikko+leluja, pomppukeinu, karuselli) trampoliineja, pomppulinnoja ja näytti mönkkäri ajelujakin lähtevän, peräkärryyn sai mennä istuun.

Meillä oli omat eväät mukana, grillipaikkoja olis useempia ja ne oli ihan kivoja. Suosittelen käymään, mikäli matkaa ei oo ihan hirveen paljon! :) Aurinkoisella kelillä olis tosi kiva paikka viettää vaikka koko päivä ulkoillen.